Arabimaailman eturivin kuninkaallisia naisia

Arabimaailmassa on monia kiinnostavia naisia, joista muutama kuningatar on erityisesti nostettava esiin.

Qatarin emiirin puoliso, Sheikha Mozah, on keskittynyt erityisesti koulutuskysymyksiin ja vahvan kansainvälisen näkyvyyden myötä hänestä on tullut moderni käyntikortti omalle maalleen. Ohessa artikkeli hänen elämäntyöstään: Magazine - The National Newspaper.

Jordanian kuningatar Rania (kuvassa, kuva hänen kotisivuiltaan) on toinen kansainvälinen vaikuttaja arabikuningattarien joukossa. Vuonna 1970 syntynyt kuningatar keskittyy hänkin koulutuskysymyksiin, lasten tilanteeseen ja humanitääriseen työhön. Hän on lisäksi mm. Worl Economic Forumin hallituksen jäsen ja ennenkaikkea aktiivinen ja innokas nettimaailman käyttäjä. Kuningatar Rania on mukana Twitterissä, You Tubessa ja Facebookissa ja hänen tyylikkäillä nettisivuillaan on blogi.

Kuningatar Raniaa aiemminkin Jordaniassa on ollut kansainvälisesti aktiivisia kuningattaria. Edesmenneen kuningas Husseinin vaimo, kuningatar Noor, on edelleen aktiivinen kansainvälinen toimija.

Emiraattien kuninkaalliset naiset pysyvät enemmän taustalla, heistä ei kukaan ole varsinaisesti kansainvälinen vaikuttaja (heistä ei ole olemassa edes valokuvia, koska heitä ei saa valokuvata), joskin Sheikha Fatima on vahva vaikuttaja kansallisesti ja arabimaailman keskuudessa.

Jordanian kuningasperheestä on yksi nuoren sukupolven edustaja, Prinsessa Haya, osa Dubain hallitsevaa perhettä Dubain sheikki Mohammedin vaimona. Prinsessa Haya jatkaa jordanialaisten kuninkaallisten naisten perinnettä vahvana julkisena figuurina ja on täten ainoa kuninkaallinen nainen Emiraateissa, joka edustaa miehensä rinnalla ja jolla on omia työtehtäviä Emiraateissa ja ulkomailla.

Edellämainittuja kolmea naista yhdistää moni asia. Heistä kukaan ei ole syntyjään sen maan kansalainen, jossa nykyäään toimii kuningattarena. He kaikki ovat kultakimpaleita erilaisille kansainvälisille järjestöille, mukaanlukien YK-järjestöt, joissa kukin heistä aktiivisesti on mukana. He ovat kaikki kuvankauniita ja moderneja naisia. Ja heistä Mozah ja Haya ovat aviossa miehen kanssa, jolla on useampi vaimo.

Kokonaisuus muistuttaa arabimaailman naiskuvan moninaisuudesta. Epäilemättä näiden naisten esimerkki on mitä parhain esimerkki sekä arabimaailman naisille että miehille siitä, miten yhteiskunta tarvitsee molemman sukupuolen täysipainoisen panoksen. Jos kerran hallitsija edellä, miksei alamaiset perässä..

Iranin lähihistoriaa luettavassa muodossa

Iranin lähihistoriaan voi tutustua oheisen kirjan kautta: Iran awakening / Shirin Ebadi. Kirjoittaja on ensimmäinen musliminainen, joka on voittanut Nobelin rauhanpalkinnon. Kirjassaan hän kuvaa omaa kehittymistään opiskelijatytöstä ihmisoikeusjuristiksi - elämänkerran ohessa saa hyvän katsauksen Iranin lähihistoriaan.

Shirin Ebadin ihmisoikeustyössä on kiinnostavaa se, miten hän ottaa islamin periaatteet omaksi argumentikseen, vaikka toinen osapuoli käyttääkin niitä päinvastaiseen tarkoitukseen.

Viime aikaiset uutiset ovat kertoneet Iranin hallituksen takavarikoineen hänen Nobel-palkintonsa, mutta palkinto palautettiin .

Cv: http://nobelprize.virtual.museum/nobel_prizes/peace/laureates/2003/ebadi-autobio.html

Woman who dares to fight for her fair share in Saudi - The National Newspaper

Ohessa mielenkiintoinen haastattelu saudinaisesta, joka taistelee naisten oikeuksien puolesta. Hän käyttää julkisuutta hyväkseen, koska omien sanojensa mukaan ei usko hiljaisemman vaikuttamisen keinojen olevan riittäviä.

“We tried to ask for our rights quietly, nicely. We wrote articles, we sent petitions. We haven’t heard anything from the authorities,” she told The National. “So I thought that if we can do it more in a bold way, then maybe they will hear us. And still we don’t get any response. But at least the rest of the world will hear us."

Kaikki hänen maannaisensa eivät allekirjoita Huwaiderin kampanjatyyliä, vaan pitävät sitä oman likapyykin pesemisenä vieraiden nähden ja häväistyksenä omalle maalle.

"Many Saudis dislike Ms al Huwaider “because they believe she is out to air Saudi Arabia’s dirty laundry in front of the world”, Eman al Nafjan, an educator, wrote at the Saudi woman blog. “When I asked a group of my mother’s generation about her, they called her subversive, disobedient, and disloyal to her religion, family and country. They also felt bad for Huwaider’s parents.”

Woman who dares to fight for her fair share in Saudi - The National Newspaper

Paremmin koulutetuilla naisilla vaikeuksia saada töitä yrityksistä

Emiraattien työmarkkinoiden yksi ongelma on se, että liki kaikki kansalaiset haluavat töihin julkiselle sektorille, jossa on yksityissektoria parempi palkka, lyhyempi työaika ja paremmat oltavat kaikin puolin. Yksityissektorinkin yrityksillä on olemassa emiraattikiintiö, jolla pyritään nostamaan emiraattikansalaisten määrää yksityissektorilla. Heidän vähäisyydestään huolimatta näyttää naisten olevan vaikea saada työpaikkaa yrityksistä - työantaja pelkää naisen jättävän työpaikkansa heti perheen perustamisen jälkeen.

Naiset ovat miehiä korkeammin koulutettuja, mikä on tuttua. Tässä lehtijutussa nostetaan hyviin naimisiin pääseminen yhdeksi kouluttautumisen motivaatioksi, mielenkiintoista!

"Men with degrees are also not as likely to face the same level of competition among their peers. “It’s a new thing for women to be working outside the home,” Dr Ridge said. “It offers opportunities, independence, income.”
document.write('');

A higher education was also often seen as a way to attract a better husband, she said. As a result, some of the country’s most dedicated and promising workers are women. "

Private firms missing out on women - The National Newspaper

Uskomaton kehitystarina - karjapaimenesta Zimbabwessa tohtoriksi Amerikassa

Tererai Trentin elämäntarina on pysäyttävä ja koskettava. Matka köyhästä karjapaimesta Afrikassa miehen nyrkkien varjossa tohtorinaiseksi on pitkä mutta ei sittenkään mahdoton. Tarina kannattaa lukea etenkin niiden, joiden usko kehitysavun vaikuttavuuteen joskus horjuu.

Tämä tarina on melkein liian hyvä ollakseen totta. Tulevaisuus näyttää, palaako tohtorisnainen kotimaahansa vai jääkö hän uuteen asuinmaahansa. Mahdollisuus ja vapaus valita on hänen. Esimerkkinsä toivottavasti kannustaa meitä kehittyneissä maissa ja etenkin hänen omia maannaisiaan - tältä naiselta ei selvästikään puutu uskoa, sitkoa ja halua kehittymiseen.

http://www.nytimes.com/2009/11/15/opinion/15kristof.html?_r=1

Palkkatasa-arvossa vuonna 2026 ?

Aplodeja ja fanfaarit! UK:ssa naisten ja miesten palkkaero on kaventunut yhdellä (1) prosentilla, samalla kun täyttä (työ)päivää tekevien naisten palkka nousi 3.4 prosentilla (£426 viikossa). Samassa 12 kk ajassa miesten viikkopalkka nousi vain 1.8 prosenttia (£531). Kokonaispalkka-ero on täällä 16.4 prosenttia - eli UK:ssa naisen punta on vaivaiset 83.6 penceä.

Tasa-arvoviranomaisten mukaan vie siis 17 vuotta ennenkuin palkat olisivat tasassa (eli tuossa vuoden 2026 tienoilla). Koko maassa näkyy myös jako etelän ja pohjoisen välillä - palkkaero on suurimmillaan Lontoon ympärillä (South East England - onko se lounas vai kaakko sitten?) ja pienimmillään pohjoisessa.

Muita mielenkiintoisia lukuja: UK:ssa on muuten suuri osa naisista osa-aikaisessa työssä, 41 % . 0.9 % kansasta (242 ooo yli 16 vuotiasta) tekee työtä alle minimipalkan (pääasiassa osa-aikaisesti). (Uutisointi täältä).


Ps. Mutta onneksi 83.6 pencelläkin saa jo jotain - ainakin, jos olet huomenna aikaisin liikkeellä Marks & Spencerillä : mm. alushousuja ja suklaata yhdellä (1) pennillä!

World Economic Forumin globaali tasa-arvokartoitus valmistunut

Suomi on hienolla toisella sijalla heti Islannin perässä tässä tutkimuksessa, jossa on laitettu maita paremmuusjärjestykseen sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta. 15 parhaan maan joukosta löytyy mielenkiintoisia nimiä, monet "yllättävät" maat menevät eurooppalaisten maiden edelle. Tässä linkissä tilastoja: http://www.weforum.org/pdf/gendergap/rankings2009.pdf


Arabiemiraattien tila on tippunut aiemmista vastaavista tutkimuksista, se on nyt 112. Huonoa sijoitusta selittää etenkin naisten vähäisempi osallistuminen työelämään. Tässäkin maassa naiset kouluttautuvat miehiä innokkaammin ja paremmin mutta edelleen aika moni nuori nainen jää pois työelämästä perheen perustamisen jälkeen. Sinänsä myönteistä on, että täällä tutkimus sai palstatilaa kunnioitettavan paljon, vaikka yleensä negatiivisista asioista ei niin välitetä kirjoitella.
UAE drops to 112th in global gender equality - The National Newspaper

Koko raportti löytyy täältä: http://www.weforum.org/en/Communities/Women%20Leaders%20and%20Gender%20Parity/GenderGapNetwork/index.htm

Intialaista tasa-arvoa käsittelevä raportti löytyy täältä: http://www.weforum.org/en/Communities/Women%20Leaders%20and%20Gender%20Parity/GenderGapNetwork/TheIndiaGenderGapReview/index.htm

Why women hold the key to unlock these family taboos - The National Newspaper

Miten Etelä-Intiassa kasvanut nainen tulkitsee naisten aseman edistymistä; mielenkiintoinen idän ja lännen kulttuuria vertaileva artikkeli siitä, miten (vanhemman polven) naisten asenteiden muuttaminen on avain naisten aseman edistämiseen.

Feminism in the East is – and has to be – different from the way it has played out in the West. It cannot be a straightforward route to women’s liberation in the western sense. In the West, empowering women meant sending them to work, getting women equal pay for equal work, and breaking the glass ceiling. Here, our road, like shifting desert sand, has to be more zig-zag because our cultures contain contradictions (consider: we venerate our mothers but do not want daughters).

In the West, feminism usually meant re-educating the men. In the East, it also involves re-educating the women – the way we view ourselves and, more importantly, each other. Since the familial web is much stronger here, the way a woman treats her daughter, daughter-in-law and granddaughter is just as important as the way a man treats the women in his life.


*******

For feminism to succeed in the East, we need to battle the men to gain some part of their turf. But before that, we need to battle the women. We need to tell our own mothers, who have been conditioned by centuries of tradition, that times have changed and we need to change with them. We need to tell our daughters that they hold up half the sky and it is up to them to choose which half. We need to tell ourselves to loosen up and stop judging other women.


Why women hold the key to unlock these family taboos - The National Newspaper

Saudi Arabian naisten pienet askeleet

Ohessa mielenkiintoinen Time-lehden artikkeli Saudi Arabian naisten asemasta työelämässä. Tässä jutussa painottuvat naisten mahdollisuudet - mahdollisuus ylipäätään olla töissä, olla töissä yhdessä miesten kanssa ja olla töissä hunnutettuna tai ilman.

Saudi Arabia's Small Steps for Women.

Juttuun liittyy havainnollistava kuvasarja kuvateksteineen: http://www.time.com/time/photogallery/0,29307,1928780_1964094,00.html

Saudinaisten osallistuminen työelämään muuttaa monella tapaa naisten ja miesten keskinäistä kanssakäymistä.

"Mixed-gender workplaces are becoming more common, especially in banks and good hospitals, where female doctors are not unusual. "People used to say, 'Why is she working? Why does she need the money?' Now they say, 'It takes a woman to solve a problem,'" says Norah al-Malhooq, an administrator at King Faisal Specialist Hospital and Research Center in Riyadh."

Saudien kuningasta pidetään olosuhteisiin nähden edistyksellisenä, joskin hänen tekemiensä uudistusten tahtia pidetään hitaan puoleisena. Kuningas on jo 85-vuotias ja hänen tuleva seuraajakysymyksensä on hyvin mielenkiintoinen naisten aseman kehittymisen kannalta niin Saudeissa kuin muissakin islamilaisissa maissa.

"Some democracy activists argue that Saudi rulers could do more, but use religion as an excuse for the slow pace of reform. "The idea is to delay the reforms based on the idea that society wouldn't accept drastic changes," says Mohammad al-Qahtani, a reform advocate and professor at the Saudi Foreign Ministry's diplomatic training institute. Awadh al-Badi, a political scientist at the King Faisal Center for Research and Islamic Studies, says the reason that King Abdullah and the royal family are still cautious on women's rights is that they themselves are products of Saudi culture. "It's a generational thing," al-Badi says. "The King is an 85-year-old Arab man and he himself sees women in a certain way." Abdullah, he thinks, struggles with the special burden of modernizing the home of Islam's most revered sites. "But eventually, whatever the King decides the people will follow," says al-Badi. "

Lisää naisia parlamenttiin

Lisää naisia Britannian parlamenttiin - lähes varmasti. Vielä oppositiossa oleva, mutta gallupeissa reilussa johtoasemassa oleva, konservatiivinen Toryjen puheenjohtaja David Cameron ilmoitti, että seuraavissa vaaleissa heillä on vain naisista koostuvia listoja (täällä on siis käytössä listavaali). Tarkemmat suunnitelmat ovat vielä tulossa, mutta koska kuluskandaali on täällä paisunut, jää monia kokeneita (mies)politiikkoja pois. JOS puolueen varmoille kannattaja-alueille laitetaan vain naisista koostuva lista niin parlamentti saattaa hyvinkin naisistua seuraavien vaalien jälkeen. Myös Labour-puolueella on jo käytössä vastaavia aloitteita, joten jatkoa odotellaan.

Sopivaa koulutusta

Terveisiä Briteistä! Täällä on juuri julkaistu raportti koulutuksen tilasta, jossa nykyinen peruskoulutus tyrmätään kovin sanoin (Guardian & Times).

Raportissa vaaditaan muun muassa, että kouluun mentäisi vasta 6 vuoden iässä "oppimaan", sitä ennen lasten pitäisi oppia leikkimällä ("play-based learning") (UK:ssa sen sijaan mietitään parhaillaan koulun alkamisiän aikaistamista neljään vuoteen!). Raportissa halutaan myös todistuksissa arvosanojen sijaan opettajien arviointia lapsista. Myös opettajien koulutukseen haluttaisiin panostaa.

Demarihallitus ei raportista juurikaan välitä. Kouluministerin mukaan raportin suositukset ovat vanhanaikaisia ("If every child making progress and reaching their potential is what matters, then Professor Alexander's proposals are a backward step").

Kuinkahan monta kertaa on muuten Britanniasta käynyt tutustumassa suomalaiseen PISA-ylistettyyn peruskoulutukseen....

Ehkä se on niin, että maassa ei voi olla sekä huippuperuskouluja että huippuyliopistoja. Suomessa on "huippu"peruskoulutus (?) muttei juurikaan huippuyliopistoja. Täällä taas peruskoulutus on vähän mitä sattuu, mutta yliopistoissa löytyy (Oxford, Cambridge...).

* * *

Oxford/Cambridge-koulutus takaa perinteisesti oikeat suhteet ja työpaikat. Viikonlopun kevennykseksi sallittakoon brittimepin (Davies, libdem) "haku" EU:n johtajaksi. Hän ilmoittaa olevansa profiiliin sopiva :

(As a white, middle class, man in my 50s, with a Cambridge University education and 30 years of political experience, I believe I possess qualifications similar to those of other potential candidates named in the media.)

(Valkoisena, keskiluokkaisena, 5-kymppisenä miehenä, Cambridgen käyneenä ja 30 vuoden poliittisen kokemuksen ansiosta katson omaavani samanlaiset edellytykset kuin muutkin potentiaaliset kandidaati mediassa).

(Liity fb-ryhmään täältä).

* * *

Hyvää viikonloppua! TGIF!

* * *

Edit (20.10.09): Tästä keskustellaan paljonkin täällä päässä. Independentin sivuilla Kate McCann toteaa miksei kannata vaikkapa Suomeen verrata - koska suomen kieli on niin helppo oppia! Yeah... ;)))

Oikeus päättää omasta ruumiista

Aina silloin tällöin voi lukea lehdistä miten jossain maailmalla ei hyväksytä aborttia edes raiskauksen uhrille, viimeisimpänä taisi olla Perussa piispat asialla. Suuntana on kuitenkin ollut liberaalimpi näkökanta, jossa naiselle annetaan oikeus päättää omasta ruumiistaan (ehkäisyvälineet). Tämä näyttää myös johtaneen tuloksiin paremmin kuin kieltojen linja: yhdysvaltalaisen Guttmacher-instituutin mukaan aborttien kokonaismäärä maailmalla on laskenut. Luku johtuu lähinnä muutoksista itä-Euroopassa. Vain kolme maata on muuttanut kantaansa tiukempaan suuntaan - EU-maa Puolan linjoilla ovat El Salvador ja Nicaragua, joista kumpikaan ei ole varsinaisesti tunnettu suurena oikeusvaltiona muutenkaan. (Uutisointia mm. Guardian, Independent ... tällaisia uutisia lukiessa on muuten helppo päätellä kallistuuko lehti mihin suuntaan, esim. konservatiivinen Telegraph ei näytä uutisoineen tätä ollenkaan, sen sijaan etusivulla on uutinen 15 aborttia tehneestä yhdysvaltalaisnaisesta...)

Huolestuttavaa on kuitenkin laittomien ja vaarallisten aborttien määrä, joka ei ole muuttunut - vuonna 2003 määrä oli 19.7 miljoonaa, vuonna 1995 19.9 miljoonaa. Instituuin johtaja, tohtori Camp, toivookin, että uusi raportti auttaisi julkisen keskustelun suuntautumisessa enemmän tieteen pohjalta kuin tunteiden ("Our hope is that the new report will help inform a public debate in which all too often emotion trumps science," said the institute president, Dr Sharon Camp"; Guardian).

Intian talouskasvu, lasten nälkä ja naisen asema

Päivän The National-lehdessä on havahduttava kertomus intialaisten lasten aliravitsemuksesta. Kovakaan talouskasvu ei ole nostanut kaikkia ihmisiä köydyydestä, vaikka Suomessakin usein käytetään Intiaa esimerkkinä siitä, miten globalisaatio on nostanut satoja miljoonia ihmisiä köyhyydestä. On ehkä nostanut, mutta pahnan pohjimmaiset ovat edelleen siellä pohjalla ja Intian kohdalla pohjalla oleminen tarkoittaa nälkäkuoleman partaalla olevia lapsia. Artikkelin mukaan Intian 1,1 mrd asukkaasta kaksikolmasosaa elää alle kahdella dollarilla päivässä.

Lehtiartikkelin mukaan kolmasosa maailman aliravituista lapsista on Intiassa ja UNICEF:n arvion mukaan 3000 intialaislasta kuolee päivittäin aliravitsemuksesta johtuen. Inhimillisen tragedian lisäksi ongelma on myös yhteiskunnallinen - yhteiskunnan talouskasvukaan ei voi olla kestävällä pohjalla, jos niin suuri osa (suuren) maan väestöstä elää totaalisessa köyhyydessä. Intia tuskin haluaa kyseenalaista kansainvälistä mainettakaan aliravituilla lapsilla.

Artikkeli tuo asiaan mielenkiintoisen sukupuolinäkökulmankin; köyhillä maalaisalueilla naisen asema on huomattavasti heikompi verrattuna afrikkalaisnaisiin, joilla on enemmän sananvaltaa omaan ja lastensa hyvinvointiin. Alimman kastin naiset ja tytöt ovat Intiassa pahnanpohjimmaisten pohjimmaisia.

Lisää lasten todellisuudesta Intiassa löytyy Unicefin Intian sivuilta.


Samaisessa The National-lehdessä oli viikkoa aiemmin Intian suurlähettilään haastattelu, jossa hän otti voimakkaasti kantaa Emiraateissa asuvien upporikkaiden intialaisten elämäntyyliin. Omalla esimerkillään suurlähettiläs pyrkii noudattamaan kohtuullisuutta juhlimisen, näyttävyyden jne suhteen. Emiraateissa asuu noin 1,5 miljoonaa intialaista, johon lukuun mahtuu upporikkaita ja rutiköyhiä - kotimaan tavoin. Etenkin Dubai vetää puoleensa intialaisia Bollywood-tähtiä ja liikemiehiä juhlien merkeissä ja niissä juhlissa eivät varmaan vaatimattomuus ja karuus kukoista. Suurlähettiläältä tämä oli mielenkiintoinen moraalinen puheenvuoro, vaikka hän toki varookin neuvomasta ketään toista, miten elämäänsä pitäisi viettää.

If I can come back, we can come back

Jaahas, ilmeisesti syksy on tullut. Pitää ihan ensin aloittaa perienglantilaiseen tapaan vähän sääasialla. Täällä on ollut aurinkoinen syyskuu surkean kesän jälkeen, joten hieman kesäterässä bloginkin suhteen. Yritetään parannella.

* * *

Iso-Britannian poliittinen syksy sen sijaan starttasi puolueväen kokoontumisilla. Liberaalidemokraatit viettivät omansa viime viikolla, josta mieleen jäi lähinnä kaksi uutista: puheenjohtaja Nick Clegg sanoi olevansa valmis pääministeriksi ja talousasioista vastaava Vince Cable haluaa yli miljoona puntaa maksavat talot suuremmalle verolle. En muuten edelleenkään muista lukeneeni kenestäkään korkean profiilin naispuolisesta libdemistä :(

Tällä viikolla gallup-vaikeuksissa oleva Labour (sd) kokoontui etelärannikolla Brightonissa. Maanantaina uutisoitiin pääministeri Gordon Brownin kieltäneen käyttävät lääkkeitä stressinhallintaan, tiistaina oli vuorossa Brownin oikean käden, Peter Mandelsonin puhe: ”If I can come back, we can come back” (Jos minä pystyn tekemään comebackin, mekin pystymme).(*) Mandelsonin tarina on muuten varsin värikäs –pari kertaa hallituksesta eronnut skandaalien takia, jonka jälkeen Tony Blair lähetti hänet EU:hun komissaariksi. Viimeisimpänä hän yllätti palaamalla Brownin hallitukseen merkittävälle paikalle – vaikka kaikki luulivat Brownin ja Mandelsonin olevan riidoissa.

(*) Melkein muuten voisin kuvitella yhden nykyisen Suomenkin ministerin käyttävän samaa argumenttia... ;))

Tämään tiistaina oli myös Gordon Brownin oma puhe. Hänet esitteli oma vaimo, Sarah Brown, joka kehui miestänsä sankarikseen. Vaimojen ”käyttö” kampanjoinnissa on kovinkin yleistä täällä; myös oppositiojohtaja David Cameronin Samantha- vaimon epäillään joskus jopa olevan aivot miehensä takana. Harmi sinänsä, sillä molemmat vaimot voisivat tehdä todennäköisesti omankin uran politiikassa. Vaikka eihän se myöhäistä vielä ole – Sarah Brown (45v) onkin jo kuulema käynyt puhumassa Bill Clintonin säätiön tilaisuudessa USA:ssa. Ja vielä loistavasti naisten yhteiskunnallisen osallistumisen tärkeydestä :

"Economic, social and cultural progress lies in every country empowering their female populations… Full participation by women in economic and political decision-making is essential . . . We have to be the generation that makes it happen." (Taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kehityksen salaisuus piilee jokaisessa maassa naisten valtaistamisessa... Naisten osallistuminen taloudelliseen ja poliittiseen päätöksentekoon on tärkeää... Meidän täytyy olla se sukupolvi, joka tekee sen mahdolliseksi)


Ps. Paikalliset poliittiset broilerit ottavat muuten tämän poliittisen taistelun ehkä hieman liian vakavasti - ”Never kissed Tory – never will” (en ole ikinä pussannut konservatiivia, enkä aiokaan) – viestillä varustetut t-paidat olivat Labour-konferenssin hitti, ainakin lehtikuvista päätellen.

Avioliittoneuvontaa Arabiemiraateissa

kuva: Ahmed Ramzan/ Gulf News


Millaista on toimia avioliittoneuvojana Arabiemiraateissa?

Kuvassa esiintyvä Wedad Lootah on tehnyt alan pioneerityötä Emiraateissa jo seitsemän vuoden ajan. Hän on julkaissut arabiankielisen parisuhdeoppaankin, jonka englanninkielistä käännöstä odotetaan.

Rohkeaa Wedadin toiminnassa on se, että hänen konsultaatiossaan puhutaan avoimesti seksistä. Wedadin mukaan onnellisen avioliiton perusta luodaan makuuhuoneessa. Tällainen konsultointi ja avoin puhe on poikkeuksellisen rohkeaa islamilaisessa Arabiassa.

Nainen edellä aikaansa - kuten joku paikallinen sheikha hänelle olikin todennut.
Nainen edellä aikaansa täyshunnutettuna - voisi lisätä.

Koko haastattelu löytyy täältä: http://archive.gulfnews.com/articles/09/09/24/10351952.html

Sending it all back home - The National Newspaper

Tässä mielenkiintoinen juttu intialaisista siirtotyöläisistä ja heidän perheistään Intiassa.

Yllättävä näkökulma jutusta löytyy - kotimaassa olevista perheistä voi tulla myös ahneita, eikä mikään tunnu riittävän eikä ulkomailla raatavan isän/ veljen/ aviomiehen jaksamisesta aina jakseta olla kiinnostuneita.

Sending it all back home - The National Newspaper


Shared via AddThis

Ongelma: miesvoittoinen parlamentti ? Ratkaisu: vain naisia ehdolle !

Täällä Englannin päässä lomakausi vain jatkuu - sopivasti mm. pääministeri Brownille, joka lomallaan ei melkein ehtinyt kommentoida päivänpolttavia asioita (kuten kuolevan terroristin palauttamista kotimaahansa, Libyaan). Urheilufanien onneksi Brown ehti kuitenkin onnitella krikettijoukkuetta voitosta Australiaa vastaan tärkeässä ottelussa (älkää kysykö tarkemmin, kriketti ja rugby eivät ole paikallisesta suuresta suosiostaan huolimatta saaneet minua innostumaan niiden tuijottamisesta).

Lomakaudella (kirjaansa mainostava) Cherie Blair, tunnetaan myös Mrs. Tony Blairina, on sitä mieltä, että naisia on liian vähän UK:n parlamentissa. 19 % onkin naurettava määrä. Cherie Blair ehdottaa, että listavaaleja käyttävä maa asettaisi vain naisia sisältäviä listoja - koska luonnollisesti tapahtuva muutos "ei vain tule tapahtumaan". Parlamentin tulisi kuitenkin edustaa myös naisia - ei vain heidän äänellään, mutta myös heidän kasvoillaan.

["You might think that's OK, but I think that's unacceptable," she told an audience at the Edinburgh Book festival last night during a question and answer session.
"I think it's unacceptable because I think politics and representative democracy should be exactly that.
"You don't have to have exactly 51% women - because there are actually more women in our population - but it does need to have a proper, not just women's voice, but a woman's face."
She indicated her support for women only short lists and said to wait for it to happen naturally means it's "not going to happen".] (Evening Standard, 26.8.2009)

WISE - naiset keskustelevat naisesta ja islamista

Helppo tapa ärsyttää muslimeja on ulkoapäin arvostella, mikä on islamin mukaista ja mikä ei. Ärsyyntyminen on ymmärrettävää, etenkin kun arvostelu tehdään usein ylenkatsovalla asenteella ja kuuluvalla äänellä. Emme mekään varmasti kovin suopeina kuuntelisi, jos muslimit tai hindut rupeaisivat määrittelemään kristinuskon periaatteita.

Naisen asema islamissa on yksi niistä teemoista, joihin ulkopuolelta usein tartutaan. Syynä tähän on se, että monessa islamilaisessa maassa naisen asema on heikompi kuin meillä, ja joka tapauksessa naisen asemaa islamilaisissa yhteiskunnissa on vaikea ymmärtää. Perheen sisäiseen elämään on vielä vaikeampi nähdä kuin länsimaissa; on mahdoton sanoa ulkoapäin kovinkaan paljon pariskunnan välisestä tasa-arvoisuudesta yksilötasolla.

Ihmisoikeudet ovat universaaleja naisten oikeuksia myöden, siksi niistä puhuminenkin globaalisti on oikein. Mutta on hyviä ja huonoja tapoja tarttua asiaan. Joku ote edistää itse asiaa, toinen ei. Kauhistelu yksinään ei juuri naisten asemaa edistä.

Erinomainen tapa edistää naisen asemaa islamilaisessa maailmassa on islaminuskoisten naisten oma toiminta. Yksi tällainen prosessi on WISE , jossa musliminaiset ympäri maailman kokoontuvat yhteen pohtimaan omaa uskoaan naisen ja tasa-arvon näkökulmasta. Järjestö piti muutama päivä sitten seminaaria Malesiassa, jossa käytiin läpi myös niitä erilaisia paineita, mitä kussakin maassa musliminaiset kohtaavat.

Keskusteluissa sivuttiin myös sitä, mikä yhdistää naisia uskonnoista toiseen - miehiin verrattuna vähäinen osuus uskonnollisten tulkintojen antajien joukossa. Tarve kasvattaa naispuolisia uskonnollisia johtajia yhdistää naisia yli uskontorajojen.

Naisen asema on kristillisessäkin kirkossa vahvistunut askel askeleelta ja samojen askeleiden otto on edessä islamissakin. Uskontojen yhteisenä piirteenä taitaa olla se, että niiden historia ja nykypäiväkin pitkälti perustuvat miesten tekemiin tulkintoihin. Ei tarvitse olla erityisen radikaali feministiteologi jotta voi väittää, että sukupuolella on väliä tehtäessä tulkintoja esimerkiksi moraali-ja perhekysymyksiin liittyen.

Malesian kokouksessa oli keskusteltu naispuolisten muftien tarpeesta sekä siitä, miten konservatiivista islamintulkintaa luovat muihin maihin Pakistanista ja Saudi Arabiasta lähtevät saarnamiehet.

Islamissa on tyypillistä antaa uskonnollisia tulkintoja käytännöllisiin kysymyksiin. Siksi naispuolisten uskonnollisten tulkitsijoiden, muftien, olemassaolo olisi tärkeää. Sunnimuslimien ykkösmufti, Egyptin suurmufti, on muuten kieltänyt naisten ympärileikkauksen jo vuosia sitten. Uskonnollinen tulkinta uskonnon huipulta ei kuitenkaan ole lopettanut tätä ikiaikaista perinnettä.

Arabiemiraateissa naisen asema on vahvempi kuin monissa muissa lähinaapuruston maissa. Etenkin nuori sukupolvi on koulutettua ja osallistuu työelämään aiempia sukupolvia aktiivisemmin. Paljon eroja länsimaalaiseen kristilliseen tasa-arvokäsitykseen silti löytynee. Liekö kaikkien erojen katoaminen tarpeenkaan?

Mommy Makeover ja huolet pois!

Valloittava mainos! Äitiys on Jumalan arvokas lahja. Mutta kun katsot peiliin, ei ole mitään tarvetta katsella roikkuvaa vartaloasi. Emirates Hospital auttaa.

Kuvassa havainnollistetaan, mitkä kaikki paikat mahdollisesti (tai ehkä jopa todennäköisesti) olisivat pientä fiksausta vailla. Vasemmalla luetellut toimenpiteet vaativat näköjään sairaalassa käyntiä, oikean puoleiset operaatiot sujuvat toimistolähtöisesti.

Operaatioiden rahoituksessakin luvataan auttaa. Libanonissa saa kuulemma pankkilainaakin kosmetologisiin leikkauksiin. Varsinaisia kulutusluottoja. Vai sijoitusluottoja?

Täkäläiseen kauneuskulttuuriin verrattuna suomalaisten naistenlehtien jokakeväiset "näin pääset vielä bikinikuntoon kesäksi"-artikkelit ovat kevyttä kauraa.

Sika sika sika

Päivityksiä Englannista. Aiemmassa postauksessa mainittu Caroline Flint ilmeisesti (huhujen mukaan) halusi nimittää Gordon Brownia "seksistiseksi siaksi" (sexist pig) erokirjeessään, mutta toverit saivat hänet muuttamaan mieltään. No - eiköhän se kirje tuonut pointin esille, vaikkakin sitten hienovaraisemmin (tai sikoja loukkaamatta...).

***

Englannissa puhaltavat myös kovat oikeiston tuulet, kun konservatiivien lisäksi Euroopan parlamenttiin sai kaksi paikkaa BNP (British National Party), ml. perienglantilaisen politiikon tapaan Cambridgessä opinnot suorittanut Neil Griffin. BNP mm. kieltää jäsenyyden muilta kuin valkoisilta ('indigenous Caucasian') - vaalivoiton jälkeen BNP:tä kohtaan aletaan todennäköisesti nostaa syytteitä (esim. työsyrjintä) ja näin hankaloittaa puolueen toimintaa. Puolue sai kuitenkin merkittävän ääniosuuden, vaikkei kukaan tunnu ymmärtävän kuka heitä voisi äänestää (ja vielä D-Dayn 65-vuotismerkkipäivän kynnyksellä!)...

Kun tämän lisäksi UKIP sai lisäpaikkoja Euroopan parlamentissa ja kohosi toiseksi suurimmaksi puolueeksi hallituspuolue Labourin edelle, ja todennäköisesti voi olettaa, että seuraavat parlamenttivaalit (jotka pidetään viimeistään ensi kesänä) seuraavat samaa trendiä, niin UK:n oikeistolaistuminen ja asenteiden koventuminen vain jatkunee.

***

Kai tässä kuitenkin pitää muuten toivoa Suomen maineen kannalta, että toivottavasti Timo Soini - tai joku muu perussuomalaisissa (tai perustuslaillisissa kuten Mitro Repo sanoi maikkarin aamushow:ssa - eduskuntapuolueet on siis melkein opiskeltuna...;))- osaa sen verran lontoota, ettei mene samaan ryhmään BNP:n kanssa.

"Naisministerit olivat vain ikkunakoristeina"

Ja lisää ministerieroja. Vielä torstai-iltana Eurooppaministerinä toiminut Caroline Flint sanoi olevansa Gordon Brownin takana, mutta perjantaina (ilmeisesti uudistetusta hallituksesta ei löytynyt mieluisaa paikkaa) Flint lähetti kitkerän erokirjeen.

Flint suorasanaisesti syytti Brownia, ettei tämä antanut naisministereilleen tarpeeksi valtaa ja kohteli heitä vain "ikkunakoristeina"

"You have a two-tier government. Your inner circle and then the remainder of cabinet.I have the greatest respect for the women who have served as full members of cabinet and for those who attend as and when required. However, few are allowed into your inner circle. Several of the women attending cabinet – myself included – have been treated by you as little more than female window dressing." (Hallituksesi toimii kahdella tasolla. Sinun sisäpiirisi ja sitten muu hallitus. Arvostan suuresti kaikkia naisia, jotka ovat toimineet täysivaltaisina hallituksen jäseninä sekä niitä, jotka osallistuvat silloin, kun tarvitaan. Joka tapauksessa, vain harva on valittu sisäpiiriisi. Monia meistä hallitusnaisista on kohdeltu taholtasi lähinnä naispuolisina ikkunakoristeina).

***

Samalla Italian pääministeri Silvio Berlusconi (kokoomuksen veljespuoleesta) on omalla tavallaan etelän median hampaissa, tarkemmin ottaen Espanjan El Pais-lehden. Sen julkaisemat kuvat Berlusconin huvilalta vähäpukeisesta naisista ja Tsekin entisestä pääministeristä eivät ilahduta Berlusconia. Se on se etelän media ja mediapeli... (mutta ainakin kotimaiset skandaalit alkaa vaikuttaa näitä lukiessa varsin huvittavilta!).

Who needs enemies when you have friends like this...

Täällä Britanniassa odotellaan kovasti milloin järjestetään seuraavat parlamenttivaalit- hallituspuolue Labour on pääministeri Brownin johdolla vapaassa laskussa ja paikallinen media lyö kovaa. Vain päivää ennen eilisiä paikallisvaaleja erosi niistä asioista vastaava ministeri, jonka kerrotaan kuuluvan naisministereistä koostuvaan "WAG-kerhoon". Tämä ei ole jalkapalloilijoiden vaimokerho, vaan "Women against Gordon" (Naiset Gordonia, eli pääministeri Brownia, vastaan). Viimeisimmän eron teki miesministeri James Purnell, jonka koko erokirje on luettavissa kokonaisuudessaan mm. täällä.

Purnell kertoi Gordon Brownille osoitetussa avoimessa kirjeessään mm. näin:
"I now believe your continued leadership makes a Conservative victory more, not less likely... I am therefore calling on you to stand aside to give our Party a fighting chance of winning". (Uskon, että sinun johtajuudessasi konservatiivien tuleva voitto on enemmän, ei vähemmän, todennäköinen... Pyydän siksi sinua eroamaan, jotta meidän puolueella olisi mahdollisuus voittaa vaalit).


Eli tällaista keskustalua täällä Brittein maalla... Kuka kaipaa vihamiehiä, kun sinulla on tällaisia ystäviä.

ps. Tätä showta lisää siis Labourin sisäisten ongelmien lisäksi em. postauksessa mainittu kulukorvausshow, joka on jatkunut jo pari viikkoa. Täällä parlamentaarikkojen kulukorvaukset maksetaan kuittien perusteella, mikä on käsittääkseni melko harvinaista eurooppalaisessa mittakaavassa ? Ymmärrän toisaalta kansalaisia, ettei ole kiva kuulla kansanedustajan käyttävän veronmaksajien rahoja uuden maton ostamiseen... mutta toisaalta - nämä kulukorvaukset ovat osa kansanedustajan palkkaa (kulukorvauksia siitä, että joutuu asumaan kahdessa paikassa työn vuoksi) ja sen saa sitten mielestäni käyttää vaikka sitten uuden maton ostamiseen. Pitäisi toki (avustajan) olla vähän selväpäisempi, että ottaisi pornofilmit pois korvauslapuista, jos sellaisia on täällä sitten pakko käyttää. Ja suoranaiset laittomuudet (eri tietojen antaminen verottajille ja työnantajalle missä oikeasti asustaa jne) on tietysti varsin hämäräperäistä. Mutta voisiko kulukorvaukset maksaa ilman kuittihässäkkää sen mukaan mistä vaalipiiristä on valittu. Nämä näkemykset eivät tosin saa suurta suosiota paikallisten keskuudessa, mutta ainakin sään lisäksi on löytynyt uutta keskusteltavaa tästä kulukorvausskandaalista...

PS. Muistakaa äänestää sunnuntaina, jos ette ole sitä jo tehneet!

Kuwaitin parlamentin neljällä naisella näytön paikka

Kuvassa riemua vaalivalvojaisista - keskellä tuore parlamentaarikko Massouma Al Mubarak (joka oli jo taannoin Kuwaitin ensimmäinen naisministeri)

Kuva: Gulf News

Kuwait on arabimaiden keskuudessa harvinaisuus sikäli, että maassa on aktiivinen poliittinen elämä. Jopa niin aktiivinen, että maan parlamentti on valittu kolmesti viimeisten kolmen vuoden aikana. Samaan aikaan hallitus on nimitetty viiteen otteeseen, joka kerta kylläkin saman pääministerin johtoon. Maata hallitsee emiiri, mutta poikkeuksena muihin alueen maihin myös parlamentilla on todellista valtaa. Parlamentti on ollut tyytymätön emiirin nimittämään pääministeriin (emiirin veljenpoika) eikä poliittinen yhteistyökyvyttömyys ole ratkennut hallitusten vaihdoksiin tai uusien vaalien pitämiseen.

Naiset saivat täydet poliittiset oikeudet vuonna 2005, jonka jälkeen nimitettiin heti yksi naisministerikin. Hänen uransa silloin jäi lyhyeksi.

Kuwaitissa pidettiin jälleen vaalit, jossa tapahtui ainakin naisten kannalta merkittäviä. Uuten parlamenttiin tuli valituksi neljä naista. Edellisessä parlamentissa ei ollut yhtään naista. Uudet naisedustajat ovat kaikki tohtoreita Kuwaitin yliopistomaailmasta.

Naisten valinta parlamenttiin on aiheuttanut kuohuntaa parlamentin islamistisiivessä. On aloitettu keskustelu siitä, voiko naisparlamentaarikko esiintyä ilman päähuivia vai ei jne. Huivin käytön suhteen naisedustajanelikko näyttää jakautuvan kahtia; kahdella huivi on ja kahdella ei ole.

Nämä naiset eivät ole saavuttaneet paikkojaan helpolla mutta helpotuksen huokausten aika ei taatusti ole vielä. Varmuudella heidän toimintansa tulee olemaan suurennuslasin alla monelta suunnalta. Naisten demokraattisten oikeuksien vastustajat kyttäävät naisedustajien pienimpiäkin virheitä ja toisaalta, ulkomaailma voi asettaa heille kohtuuttomankin kovia odotuksia.

Neljä naista viidestäkymmenestä edustajasta on hyvä alku. Toivotaan Kuwaitin kertuille vahvaa selkärankaa ja sitkeyttä tuleviin koitoksiin! Onnistuessaan he toimivat mitä parhaimpina esimerkkeinä naisille koko Arabiassa.

Kuwaitin poliittisen elämän rauhoittuminen kannustaisi naapurimaitakin niiden omissa demokratiaprosesseissa. Nykyään Kuwaitin parlamenttia on helppo käyttää lähinnä pelotteena siitä, mitä tapahtuu kun demokratiaan tottumattomalle kansalle annetaan parlamentaarista valtaa. Kuka haluaa maahansa samanlaista sisäistä sekaannusta ja eripuraa,mitä Kuwaitissa on nähty - sanotaan.

Intian vaalit käytiin myös muutama viikko sitten. Ne ovat maailman suurimmat vaalit. Vaalitoimitus vei kuukauden verran. Puolueita ja ehdokkaita oli valtavasti, kuten yli miljardin ihmisen kansalla voi laskea olevankin. Naiskysymys ei tuntunut nousevan Intian vaaleissa esiin, tai ei ainakaan sen kansainvälisessä uutisoinnissa.

Intiassakin naiset pärjäsivät vaaleissa aiempaa paremmin; naisparlamentaarikkojen määrä nousi 59:ään, joista vieläpä alle nelikymmpisiä on 17. Vaaleissa valittiin 543 edustajaa.

Intialaiset naiset ovat lasikattonsa jo särkeneet; maata hallitsi naispääministeri vuosina 1966-1977 ja 1980-1984. Vaalit voittaneen Congress-puolueen puheenjohtajana on nainen. Gandhin sukunimi yhdistää näitä molempia intialaisia mahtinaisia.

Outoja naisuutisia riittää

katumainos Abu Dhabissa

Arabiassa asumisesta seuraa kuin automaattisesti se, että outoihin uutisiin naisista törmää melkein päivittäin. Aika monet näistä kummallisista uutisista ylittävät kansainvälisen uutiskynnyksenkin, Suomenkin. Ja näin ne luovat kuvaa arabialaisesta ja islamilaisesta kulttuurista.

Monet ikävät ja hätkähdyttävät uutiset naisia koskien tulevat Emiraattien ulkopuolelta naapuruston maista. Saudi Arabia kunnostautuu uutisten tarjonnassa. Viime aikaisia meitä kummastuttavia uutisia ovat olleet mm. suurmuffin langettama kielto naisten kuntosaleille (”pianhan ne naiset kuntoilevat sitten miesten kanssa!”). Purematta tätä kieltoa saudinaiset eivät niele, vaan ovat aloittaneet vastaliikkeen. Kansainvälinen julkisuus voi pelastaa kahdeksanvuotiaat lapsimorsiamet keski-ikäisiltä ”aviomiehiltään”, kuten tässäkin tapauksessa.

Saudi Arabiassa naiset ovat vahvasti mukana liike-elämässä sekä sijoittajina että käytännön toimijoina. Osassa valtakuntaa edellytetään kuitenkin (vaikka säädökset ovat muuttuneet vuosia sitten), että naisten omistamissa firmoissa pitäisi olla keulassa mies, joka toimii linkkinä ulospäin. Isoon maahan mahtuu monta tulkintaa.

Emiraateissa naisen asema on vahvempi kun monissa alueen muissa maissa. Erikoisia naisen asemaan liittyviä uutisia syntyy täältäkin. Meneillään on mielenkiintoinen oikeustapaus, jossa viimeisillään raskaana olevaa naista syytetään vielä syntymättömän lapsen kuolemasta. Kyseinen libanonilainen nainen oli autoillut varomattomasti kaahaten seurauksella, että lapsi kuoli. Sharia-oikeus määräsi naisen maksamaan verirahaa (blood money) syntymättömän lapsen kuolemasta, oikeus korosti syntymättömän lapsen oikeuksia. Kenellekään ei vielä ole selvää, kenelle tuo veriraha-hyvitys pitäisi maksaa – kuka on syntymättömän lapsen lähiomainen?

Arabiasta, islamista ja naisen asemasta näissä molemmissa on kiistatta maailmalla liian yksipuolinen kuva, tai sellaiseen on liian helppo sortua. Negatiiviset uutiset voittavat yleensä media-arvossaan myönteiset uutiset.

Jotta tämä pieni uutisotanta ei olisi vain negatiivisten uutisten värittämä, alla muutama poiminta aivan tuoreista myönteisistä uutisista.

Saudeissa harkitaan naisille äänioikeuden antoa tulevissa kunnallisvaaleissa ja tyttöjen avioliittoikää harkitaan nostettavaksi 18 vuoteen . Helmikuussa Saudeihin nimitettiin ensimmäistä kertaa nainen hallitukseen.

UAE:ssa emiraattinaisten asema lakimiehinä ja tuomareina vahvistuu, sheikhojen (”kuninkaallisten naisten”) rooli maan taide-elämässä on vahva vaikka usein näkymätön ulospäin ja nuoressa emiraattisukupolvessa naiset menevät miesten edelle taidoissaan ja motivaatiossaan.


ps.

Kummallisia naisiin liittyviä tulkintoja syntyy länsimaissakin. Brittiläisen Susan Boylen ampaisu kansainväliseksi nimeksi nosti esiin mielenkiintoisen keskustelun siitä, saako hän kaunistautua vai ei. Puhjetkoon Susan Boyle juuri sellaiseen kukkaan, kuin hän itse haluaa! Maailma on jo aivan tarpeeksi saanut ihmetellä sitä, miten rehottavilla kulmakarvoilla ja hapsottavilla harmailla kiharoilla varustettu keski-ikäinen nainen voi laulaa niin kauniilla äänellä.

Tasa-arvoa Britannian malliin

Päätin vapun kunniaksi kirjoittaa hieman UK-kuulumisia – huhtikuun lomailut ja mahtavat kevätsäät on tullut käytettyä muissa merkeissä kuin koneen äärellä. Britanniassakin juhlistetaan vapunaikaa, mutta yleinen vapaapäivä on vasta tulevana maanantaina. Ja sitä, samoin kuin helatorstaita, kutsutaan varsin tylsästi toukokuun yleisiksi vapaapäiviksi (May bank holiday) eli ei tietoakaan serpentiinistä, simasta tai tippaleivistä. Onneksi viikonlopuksi on kuitenkin luvassa olutfestarit (ja aurinkoa!) ;)

* * *

Paikallisessa lehdistössä on mennellä viikolla ollut suorastaan hurjasti (sukupuolten) tasa-arvoon liittyviä juttuja. Yleensä niitä on vain erilaisten oikeustapausten yhteydessä (työelämän syrjintä jne).

Ensimmäiseksi käsittelyssä on tasa-arvoministeri Harriet Harmanin ehdotus uudeksi tasa-arvolaiksi. Sen mukaan yritys saisi tilanteessa, jossa sillä on yhtä hyvä nais- ja mieshakija, valita naisen. Ilman pelkoa oikeusjutusta. Nykyisellään naisen palkkaaminen olisi epätasa-arvoista miestä kohtaan ja saattaisi poikia mehevän oikeusjutun. Harman myös vaatii isoja yrityksiä julkistamaan naisten ja miesten palkat, jotta mahdolliset palkkaerot tulisivat esille.

(“New equality bill will be 'unfair' to male workers” 27.4.2009)

Kauppakamari tyrmäsi idean ”tämä ei kannusta yrityksiä palkkaamaan lisää väkeä” ja konservatiivien varjoministeri ei kannata mitään tällaista lisätaakka yrityksille. Tyyppien nimet ovat muuten David & Ken. Libdemien Nick (Clegg) sentään sanoi kannatavansa lain sisältöä ja olevansa tyrmistynyt, että palkkauksen epätasa-arvoa vielä esiintyy.

(“A vindication that Mary Wollstonecraft was right. Harman's equality bill addresses the problem of gender roles, which, 250 years after the feminist pioneer, is still to be resolved” 28.4.2009)
(“Plans aim to reveal gender pay gap” 27.4.2009)

Lisäksi ainakin Guardian-sanomalehti nosti myös esille konservatiivien David Cameronin asenteen naisia kohtaan. Noustessaan puheenjohtajaksi pari vuotta sitten hän oli kampanjoinut naisia näkyville paikoille-teemalla. Tulos nyt (tilanteessa, jossa vaaleja voi alkaa odotella jossain vaiheessa tulevaksi): ei yhtään naista näkyvillä paikoilla ja kansanedustajaehdokkaatkin ovat miesvoittoista porukkaa. En itsekään semi-aktiivisesti politiikkaa seuraavana muista yhtään aktiivista naispuolista Tory-poliitikkoa. Labourista pystyyn sentään nimeämään kaksi – puolueen varapuheenjohtaja Harriet Harman ja sisäministeri Jacqui Smith.

(“Cameron tries again to get more women selected” 21.8.2006)
(“David Cameron's men-only club” 28.4.2009)

* * *

Jälkimmäinen on tosin tullut tutuksi erityisesti myrskyn silmässä. Täällä keskustellaan paljon kansanedustajien palkoista ja etuuksista. Jacqui Smith on ilmeisesti (lain rajoissa) ilmoittanut ykköskodikseen Lontoon asunnon, jonka hän jakaa siskonsa kanssa. Kakkoskoti on vaalipiirissä Redditchissa sijaitseva perheen asunto. Ja ilmeisesti ministerinä toimiva Smith on siis käyttänyt heille tarkoitettua ministeri-asuntolaakin jossain vaiheessa uraa.

Sitten Smithin aviomies, joka on myös hänen parlamenttiavustajansa, jäi kiinni pornofilmin tilaamisesta. Mikä muuten olisi tietysti yksityisasia, ellei sitä olisi laskutettu Smithin kulukorvauksena. Oops.

(“Home secretary Jacqui Smith embarrassed by new expenses row”,29.3.2009)

Totuuden vuoksi, näitä kömmähdyksiä näyttää tapahtuvan sekä oikealla, vasemmalla että varmasti keskelläkin, joten jonkinlainen selkeytys pelisäännöistä on paikallaan. Itse ihmettelen tuota perheen palkkausta, asuntojen kunnostukseen myönnettäviä kulukorvauksia sekä erityisesti sitä, että täällä on vielä elinikäisesti virkaansa nimitettäviä kansanedustajia. Mutta se on jo suuremman reformin paikka.

("How do you become a Member of the House of Lords?")

Kuva osoitteesta: http://www.flickr.com/photos/madjohn/53000928/

Hyvä että vettä sataa ja että ollaan tunti pimeässä

Suomessa sitä on liiankin paljon ja täällä Arabiassa se on puolestaan harvinaista herkkua. Nimittäin vesisade.

Arabian niemimaalla vettä sataa harvoin (lähinnä joulu-maaliskuun välillä), vuotuinen sademäärän vaihtelu on huikea ja kuitenkin vesi on elämälle yhtä tarpeellinen täällä kuin muuallakin. Vähäsateisuus on luonut islamilaiseen perinteeseen sateen puolesta rukoilemisen. Joka vuosi joulukuun alussa maa rukoilee presidenttinsä johdolla vesisadetta maata virkistämään.

Nyt tuntuvat rukoukset menneen perille hyvin. Vesisadetta on piisannut tänä talvena paljon, mitä paikalliset ihmiset arvostavat kovasti. Lomailijalle sen sijaan on varmasti ollut ikävä yllätys saada rusketuksen sijaan raekuuroja niskaansa – Dubaissa on niitäkin satanut.

Koko alueella veden kulutus on maailman huipputasoa asukasta kohti laskettuna. Sateet ovat täyttäneet kuivahtaneita pohjavesivarantoja ja antaneet luonnolle kostean piristysruiskeen. Ylätasolla täällä puhutaan jo uhkaavasta vesikriisistä, mutta tekojen tasolle puhe ei vielä ole konkretisoitunut. Automaattiset sadettajat ovat kastelleet nurmikoita, myös sadepäivinä. Onneksi luonto sentään hoitaa osuutensa.

Onko Emiraateilla oikeus omaan elintarviketuotantoon? Maassa missä mikään ei kasva ilman keinokastelua, on pienikin maa- ja metsätalous merkittävä vedenkäyttäjä. Silti, eikö tälläkin maalla ole oikeus edes jonkinlaiseen elintarvikeomavaraisuuteen? Veden puhdistaminen merivedestä käyttövedeksi on energiaa sitovaa puuhaa.

Veden ohella Emiraateissa kulutetaan muutenkin valtava määrä sähköä – maailman eniten per asukas. Täällä osallistuttiin innokkaasti maaliskuun lopulla pidettyyn kansainväliseen Earth Hour-kampanjaan. Kampanjassa missä yksittäiset ihmiset ja instituutiot sammuttavat valonsa tunniksi on motivoivaa osallistumisen helppous ja konkreettisuus. Pienellä vaivalla tuntee tehneensä suuria. Osallistumisen tunnetta ei pitäisi ekologisemman elämäntavan leviämisessä aliarvioida.

Yksittäisen kampanjan merkitystä ei pidä yliarvioidakaan varsinaisilta vaikutuksiltaan. Esimerkiksi Dubaissa käytiin Earth Hour-iltana Dubai World Cup- hevoskisoja. Aika paljon lisäenergiaa olisi säästynyt, jos megaluokan seurapiiri- ja hevostapahtuma olisi pidetty päiväsaikaan auringonvalossa. Olisivat varmaan daamien hatutkin päässeet päivänvalossa oikeuksiinsa.

Mielenkiinnosta kampanjaa kohtaan vilkaisin, mitä Suomen Ympäristöministeriö kertoo asiasta. YM kertoi tiedotteessaan osallistuvansa kampanjaan sammuttamalla kiinteistöistään valoja. Lauantai-iltana! Samaa lienevät tehneet ne 465 muuta tahoa , jotka olivat rekisteröityneet kampanjaan.

Itseäni jäi kyllä vaivaamaan kysymys, että kuinkakohan moni talo on valaistuna turhaan 24h. Näitä rakennuksia löytyy takuuvarmasti sekä täältä että sieltä.

Vääriä valintoja ?

/HYVÄÄ KERTUNPÄIVÄÄ/

Brittilehtiä lukiessa törmää väistämättä aihealueeseen ”surulliset perhetarinat”. Laajaa kansainvälistäkin huomiota sai viime syksynä tapaus ”Baby P”. Baby P kuoli pitkään jatkuneen pahoinpitelyn seurauksena – siitä huolimatta, että perhe oli yhteiskunnan tarkkailun alaisena mm. lääkäreiden ja sosiaalivirkailijoiden tehdessä lukemattomia käyntejä. Haringeyn alueen sosiaalitoimistolle tämä oli tällä vuosikymmenellä jo toinen julkisuutta saanut laiminlyöntitapaus.

Vasta kansakuntaa kohautti 13-vuotias poika, joka tuli isäksi 15-vuotiaan tyttöystävänsä saatuaan lapsen. Ilmiö tunnetaan täällä varsin hyvin nimellä ”Children having children” (lapset tekevät lapsia) - täällä on yksi Euroopan korkeimmista teiniraskausluvuista.

Syitä ja seurauksia miettivät monet, mutta kurjia asuinalueita erilaisilla mittareilla laskettuna ovat erityisesti pari vuosikymmentä sitten kovia kokeneet teollisuuspaikkakunnat. Syrjäytyneitä näkyy katukuvassa toki lähes joka paikassa (Lontoon posh-asuinalueita ehkä lukuun ottamatta – Helsingin malliin niihin ei juuri rakenneta asunnottomille asuntoloita), ja muut tarinat raportoi ahne keltainen lehdistö.

Millaiset mahdollisuudet on osallistua yhteiskunnan rakentamiseen tuottavalla tavalla on perheelle, jossa työttömyys on toisessa polvessa, lapset eivät edes käy peruskoulua loppuun ja valitsevat mieluummin elämän sosiaalitukien varassa kasvattaen lapsiaan. Tällä kommentilla ei ole mitään tekemistä sellaisen kotiäitikeskustelun kanssa, jota Suomessa on käyty – vaan sen kanssa, että koulutus antaa lähtökohdat elämään ja hyvä olisi jokaisen osata ainakin lukea, kirjoittaa ja ehkä hieman laskeakin!

Entinen Labour-puolueen ministeri Tom Harris otti asiaan kärkkäästikin kantaa ja totesi mm. ”It's time to stop worrying about how people's feelings might be hurt if we question the choices they've made. Because very often, those choices are wrong. And it's about time we said so.” (”On aika lopettaa huolehtimasta siitä miltä ihmisistä tuntuu, jos kyseenalaistamme heidän tekemät valintansa. Koska erittäin usein, nämä valinnat ovat vääriä. Ja nyt on aika sanoa näin.”)

Moraalista, oikeasta ja väärästä on totuttu kuulemaankin enemmän poliittisen kartan oikealta laidalta (toki myös täällä - entisen konservatiivijohtaja Ian Smithin sanoin: nyt kasvamassa oleva sukupolvi ei tiedä mikä on oikein tai väärin) – silti täällä ollessani olen pohtinut usein löytäneeni sisäisen konservatiivini. Eikä sisäiselle konservatiudelle näytä tulevan ihan pikaista loppua - credit crunch kun ei tee tämän(kään) asian parantamisesta helppoa, kun veronmaksajien puntia laitetaan pankkien hengissäpitoon.

ps. tässä on tullut hieman negatiivisesti kirjoitettua Englannista, mutta kyllä täällä positiivisiakin puolia on. Kuten vaikka oheisesta kuvasta näkyy – kevät on jo tullut :) (Kuva on viime viikonlopulta; tosin muuten Walesista, eikä Englannista, tarkkaan ottaen…)

Maahanmuuttoa mutta millaista?

Päivitetty lopusta löytyvällä linkillä emiraatilehteen 2.4.2009

Näkymää Dubaista perjantaipäivänä, jolloin kadut täyttyvät intialaisista ja pakistanilaisista työperäisistä maahanmuuttajista


Suomessa on käyty taas vaihteeksi puuskanomainen maahanmuuttokeskustelu. Keskustelulle maahanmuutosta on tyypillistä samanlainen kirveen heiluttelu kuin Natosta keskusteltaessa; kummassakin ollaan valmiita nopeasti heilauttamaan toinen osapuoli tiettyyn leiriin.

Leireihin linnoittautuva keskustelukulttuuri ei ole omiaan viemään asioita eteenpäin. Tähän on viimeksi kiinnittänyt huomiota Oras Tynkkynen, joka Suomen Kuvalehden (3.3.2009) mukaan arvioi Vihreidenkin keskustelukulttuuria maahanmuuttokysymyksistä liiallisen poliittisen korrektiuden leimaamaksi. Tynkkynen mielestä Vihreissä toistellaan liikaa järjestöjen näkemyksiä eikä uskalleta tai haluta puhua vaikeista maahanmuuttoon liittyvistä asioista, kuten esimerkiksi maahanmuuttajien velvotteista.

Keskustassa maahanmuuttopoliittinen keskustelu on ollut vähäistä vuosien mittaan. Pieniä pyrähdyksiä ja yksittäisiä puheenvuoroja on toki kuultu. Maahanmuuttajataustaisten uussuomalaisten mukanaolo Keskustan järjestötoiminnassa on jo arkipäivää, ainakin pääkaupunkiseudulla. Tämä on todella hieno asia.

Työperäisen maahanmuuton kannattaminen on Keskustassakin poliittisesti korrektia. Mutta mitä sillä oikeasti tarkoitetaan? Ja kun vahvasti kannatetaan työperäistä maahanmuuttoa, niin halutaanko jotain toisenlaista maahanmuuttoa samalla sitten vastustaa?

Olen asunut reilut 1,5 vuotta maassa, jossa työperäinen maahanmuutto on arkipäivää. Tältä kantilta asuinmaani ja kotimaani ovat kuin toiselta planeetalta. Arabiemiraattien asukkaista noin 85% on ulkomaalaisia ja heistä melkein kaikki ovat tänne töiden takia muuttaneita, kuka vuodeksi, kuka pariksi kymmeneksi vuodeksi. Juuri kukaan heistä ei jää tänne eläkkeelle eikä työttömäksi – oleskelulupa on työhön sidottu.

Emiraattien yhteiskunnan tarkkailu maahanmuttonäkökulmasta on mielenkiintoista ja herättää ajatuksia myös Suomeen liittyen – niin eri planeetoilta todellisuudet kuin ovatkin. Kun Suomessa kannatetaan työperäistä maahanmuuttoa, mitä silloin kannatetaan? Sitäkö, että Suomeen otetaan tarpeen mukaan keikoille työvoimaa muista maista ajatuksella, että he poistuvat maasta kun heidän työvoimalleen ei ole enää tarvetta. Vai rekrytoimmeko maahamme maahanmuuttajia pysyvästi siten, että tarkoituksena on asuttaa ulkomaalaiset maahamme pysyvästi? Tällöin heistä tulee määrätyn prosessin kautta täysvaltaisia Suomen kansalaisia.

Pitääkö työperäisen maahanmuuttajan kotoutua Suomeen ja opiskella suomen tai ruotsin kieli? Jos on töissä kansainvälisessä yrityksessä, jossa työkielenä on esimerkiksi englanti, miksi pitäisi opiskella suomea tai ruotsia? Jos työvoimaa rekrytoidaan ulkomailta palvelusektorille, missä töissä voi olla ilman suomen tai ruotsin kielen taitoa? Pieniä askeleita tällä saralla on Suomessa otettu filippiiniläisten sairaanhoitajien myötä. Emiraateissa maksetaan muuten sairaanhoitajille palkkaa kansallisuuden mukaan – siis eri palkka samasta työstä.

Arabiemiraattien virallinen kieli on arabia, mutta sitä kuulee huomattavasti vähemmän arjessa kuin englantia tai urdua. Kun emiraattikansalainen menee ostamaan lähikaupasta maitopullon, ei hän selviä siitä todennäköisesti omalla äidinkielellään vaan joutuu turvautumaan englantiin.

Suvaitsemattomuuden leimakirves heilahtaa helposti maahanmuuttokeskustelussa. Toisaalta, suvaitsevaisuuden lippua kannatellaan mieluusti, onhan se yksi sivistyneisyyden mittari. On helppoa olla suvaitsevainen työperäistä maahanmuuttoa kohtaan, mutta suvaitsevaisuus on huomattavasti laajempi käsite. Suvaitsevaisuutemme mittaantuu asenteissamme läheisempään erilaisuuteen – ihan kantasuomalaisiin ”juoppoihin, hulluihin ja muihin poikkeaviin”.

Ja tuleeko päivä, jolloin suhtautuisimme itänaapureihimme ihan luonnollisesti?

Tässä kaikessa on oppimista ja tekemistä itse kullakin.

******

päivitys 2.4.2009

Siirtotyöläiset, työperäiset maahanmuuttajat ovat myös äitejä ja tyttäriä, vaimoja ja aviomiehiä, jotka joutuvat jättämään rakkaansa kotimaahansa. Ohessa linkki asiaa valottavaan artikkeliin. Otsikko kertoo paljon uhrauksen määrästä; Loving them means leaving them. Vastaavanlaiset elämäntarinat ovat tulleet hyvin tutuiksi täällä Arabiassa.

Kun tosi-tv:stä tulee liian todellista...

Viime viikkoina UK:n median pääotsikoissa –talouskriisin ohella- on ollut kohdunkaulansyövän vakavuus nuorilla naisilla. Kohdunkaulansyöpä on muuten maailmanlaajuisesti naisten toiseksi yleisin syöpätauti – vain rintasyöpä on sitä yleisempi. Brittien tietoisuuteen tauti iskeytyi kuitenkin tosi-tv-tähti Jade Goodyn muodossa.

Jade tuli tunnetuksi UK:n Big Brother-ohjelmasta, ja varsinkin tyhmistä kommenteistaan. Tyhmillä kommenteillaan hän on kuitenkin pysynyt julkisuudessa vuosien ajan, ja vuosi sitten hän sai koko kansan vihat hetkeksi päälleen solvaamalla paikallisessa julkkis-BB:ssa intialaista leffatähteä. Viime syksynä 27-vuotias Jade osallistui Intian BB:hen, jossa kisa sai heti alusta dramaattisen käänteen. Jadelle kerrottiin (tv:ssä tietenkin), että papa-näyte, jonka hän oli antanut ennen kisaan menoa, oli osoittautunut positiiviseksi kohdunkaulan syövän osalta. Vuodenvaihteessa tilanne osoittautui vielä traagisemmaksi, kun kahden lapsen äidille kerrottiin, että syöpä on levinnyt eikä siihen tepsi hoitokeinot. Tällä hetkellä Jadella on enää viikkoja elinaikaa.

Nyt englantilaisten sympatiat ovat Jaden puolella. Odotettavissa on, että ensi sunnuntain häät poikaystävän kanssa (joka oli muuten valitettavasti vankilassa pahoinpitelytuomiota kärsimässä, kun Jade sai tiedon syövästä) tulevat olemaan pahemman luokan mediasirkus. Kuulemma jopa Elton John olisi lainannut kartanoaan häitä varten ja Harrodsin omistaja Muhamad Al Fayed lahjoittikin Jadelle unelmien hääpuvun. Häät on myyty paikalliselle seiskalle ja todennäköisesti ne nähdään tv:ssäkin. Jade onkin suoraan sanonut, että hän aikoo tehdä mahdollisimman paljon rahaa, että hänen poikiensa tulevaisuus on turvattu.

Ja britit maksavat – en yhtään epäile, ettei yleisö katsoisi jopa ohjelmaa Jaden viimeisistä hetkistä. Tarinan surullisuudesta huolimatta en voi olla ihmettelemättä miten auliisti britit avustavat Jaden poikia – Jade ei siis kerää rahaa esimerkiksi kohdunkaulansyövän tutkimukselle. Ilmeisesti tarina on kuitenkin auttanut siinä, että yhä useammat nuoretkin naiset menevät papa-kokeeseen. Saa nähdä onko muistutus pysyvä vai unohtuuko taudin vakavuus Jaden mukana.

Islamilainen vaatetus ei mahdu yhteen muot(t)iin

Kuva: Abdul Rahman/ Gulf News

Istuin alkuviikosta samassa kahvipöydässä, missä meitä oli pari eurooppalaista kristittyä ja pari aasialaista ja yksi arabialainen islaminuskoinen nainen. Kaksi näistä islaminuskoisista naisista peittää päänsä (kumpikin täysin omalla tyylillään), kolmas kulkee kiharat valtoimenaan. Kuten niin usein naisten kesken, keskustelu siirtyi vaatteisiin.

Tällä kertaa vertailtiin sitä, millaisissa asusteissa kukin islaminuskoinen rukoilee. Islamiin kuuluu olennaisena osana rukoileminen viisi kertaa vuorokauden aikana; rukous on määrämuotoinen ja sen suorittamisesta on Koraanissa ohjeistus. Naiset rukoilevat yleensä kotonaan, kun taas miesten oletetaan piipahtavan moskeijassa aina kun vain mahdollista.

Mutta ne asusteet. Yhdellä naisista oli mukanaan uunituore rukousvaate; pinkkejä pikkukukkasia valkoisella pohjalla. Toisen rukousvaatteessa ja samaan settiin kuuluvassa rukousmatossa oli pinkkejä ruusuja mutta vain reunusteena. Kolmas totesi rukousvaatteensa olevan ehdottomasti vain vitivalkoinen.

Kuuntelin eurooppalaisen kollegani kanssa naisten keskustelua suurella hartaudella. Miten yksipuolinen kuva meillä Euroopassa helposti syntyykään islamilaisten naisten vaatetuksesta. Ensimmäinen mielikuvamme on yleensä ahdistettu agfanistanilaisnainen, joka sinineen täyskaapuun verhottuna koittaa selvitä hengissä Talibaanien puristuksessa. Tai täysmustaan verhoutunut saudinainen, jonka verhoutumisessa on usein kyse enemmän ympäristön paineesta kuin omasta tahdosta. Mielikuva on aika usein negatiivinen.

Islamilaisten naisten pukeutumisessa on valtavia eroja maittain ja kulttuureittain. Muotivirtaukset kulkevat näissäkin vaatteissa.

Pienen katsauksen siitä, millä monella tavalla päänsä voi peittää muodikkaasti ja värikkäästi saa täältä, täällä vaatetusblogi musliminaisille. Täälllä on näytteitä Persianlahden tyylistä viime syksyiseltä muotiviikolta. Kaikki maailman naiset eivät tosiaan pukeudu samalla tavalla – onneksi!

Tunsin suurta naisten keskinäistä yhteyttä noiden kolmen, rukousvaatetuksestaan puhuvan naisen kanssa.

Samanlainen tunne tuli kerran aiemmin, kun yksi arabinainen kertoi miten häntä ärsyttää, kun hänen miehensä johtaa heidän rukoustaan väärällä ”nuotilla”. Tämä nainen osaa miestään paremmin Koraanin oikeaoppisen lukemisen, mutta miehen kuuluu johtaa avioparin yhteiset rukoukset. Pienet, suuret asiat ne ärsyttävät parisuhteissa uskonnosta riippumatta.

Pitsiä vai lautaa ?

Olen feministi.

Ilman mitään muttia. En ymmärrä miksi sitä pitäisi kierrellä tai lisätä ehtoja. Kannatan tasa-arvoa sukupuolten välillä, se on minulle feminismiä.

Kannatan myös kiintiöitä. Tästä tasa-arvojutusta on puhuttu jo ikäisyyksiä ja jos tämä korjaantuisi ”luonnollisesti”, jotain olisi varmaan jo tapahtunut. Katsokaapa vaikka Keskustanuorten hallituksen sukupuolijakaumaa – siinäkö on Keskustankin tulevaisuus? Melko miehistä...

En tietenkään myöskään kannata sitä, että pojille "annetaan" huonommat mahdollisuudet menestyä koulussa. Mutta tytöt ovat olleet varmaan jo jonkin aikaa parempia äidinkielessä ja kielissä, mutta silti näyttäisi pojat pärjäävän loppuelämässä ihan ok. Ainakin palkkaus näyttäisi olevan kohdallaan. Edelleen naisten euro on 80 senttiä.

Tämä palkkauksen epäsuhta ei ole ongelma vain Suomessa. Euroopan komission raportin (v. 2007) mukaan naiset ansaitsevat yhä keskimäärin 15 prosenttia vähemmän kuin miehet, kun määrittelyssä käytetään kaikilla talouden aloilla naisille ja miehille maksettavaa keskituntipalkkaa ennen veroja. EU:n mukaan palkkaero kertoo työmarkkinoilla vallitsevasta syrjinnästä ja eriarvoisuudesta, jotka koskettavat pääosin naisia.

Palkkakuilun ratkaisu on kuitenkin laajempi ongelma kuin vain se, että samanarvoisesta työstä maksettaisiin sama palkka. Yksi tärkeimmistä syistä palkkaeroon löytyy tavasta, jolla naisten pätevyyttä arvioidaan suhteessa miesten pätevyyteen - samankaltaista pätevyyttä tai kokemusta edellyttävistä työtehtävistä maksetaan yleensä vähemmän naisvaltaisilla kuin miesvaltaisilla aloilla. Tämä on myös Suomen palkkakuilun ongelma, sillä meillä työmarkkinat ovat jakaantuneet naisten ja miesten töihin.

Hyvänä esimerkkinä naisten ja miesten töistä käy vaikka teknisten aineiden ja tekstiilityönopettajien palkkaus. Vuoden 2005 tietoja mukaan täysin miesvaltainen ala, teknisten aineiden opettaja tienaa lähes neljänneksi enemmän kuin täysin naisvaltaisella alalla työskentelevä tekstiilityönopettaja.

Teknisten aineiden opettaja 2961, naisia 0%
Tekstiilityönopettaja 2408, naisia 100%

Vikaa on jossain, jos tyttöjä opettavat naiset, tekstiilityönopettaja saavat neljänneksen vähemmän palkkaa kuin poikia opettavat miehet, teknisten aineiden opettaja.

Tasa-arvon mallimaaksi kutsussa Suomessa on kuitenkin muita epäkohtia, joihin pitää kiinnittää huomiota. Sukupuolten mukainen työnjako ei ole vain työmarkkinoilla vaan lienee nähtävissä luokkahuoneissa edelleenkin– teknisissä aineissa lautoja hiovat pojat ja tekstiilityössä pitsiä nypläävät tytöt.

Arabian Kertun terveiset

Olen Satu ja asunut syksystä 2007 alkaen Arabiemiirikuntien liiton pääkaupungissa, Abu Dhabissa. Ennen muuttoani Arabian niemimaalle toimin monenlaisissa Keskustan tehtävissä alkaen vuosista Keskustan Opiskelijaliiton pääsihteerinä päättyen ministerin erityisavustajana toimimiseen. Muutto tänne merkitsi minulle tällä erää astumista sivuun palkkatyöstä. Olenko siis edustusrouva, kotirouva, sapattivapaalainen, vapaa kansalainen – en halua lokeroida itseäni noista mihinkään. Olen minä.

Työurani ohella ja sitä ennen olin aktiivisesti mukana keskustalaisessa järjestötoiminnassa. Vesaiskerhon ohjaajana sain kerran lättytaikinat valkoisille housuilleni (meillä oli aika vauhdikkaita poikia kerhossa). Tämän jälkeenkin järjestötoiminnassa on riittänyt runsasti yllättäviä käänteitä, joskin aika useinhan järjestötoiminta osaa olla myös rutiininomaista, puuduttavaakin. Aika monet esityslistat ja pöytäkirjat on tullut kirjoitettua vuosien mittaan. Ja kahvejakin on tullut keitettyä usein!

Nykyinen asuinpaikkani antaa hyvin rajalliset mahdollisuudet olla mukana poliittisessa toiminnassa. Mutta kiitos nykyisten nettiyhteyksien, yhteydenpito Suomeen on helppoa näin netin välityksellä. Eikä entinen uutisfriikki ole mihinkään karvoistaan päässyt. Minnan tavoin olen huomannut kaipaavani täällä jopa Suomenmaa-lehteä, jota aina niin usein tuli moitittua.

Olen iloinen Kerttu-verkoston synnystä. Tällä omalla pienellä blogi- panoksellani haluan olla tukemassa Kerttu-verkoston keskusteluja ja toimintaa.