sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Arabimaailman eturivin kuninkaallisia naisia

Arabimaailmassa on monia kiinnostavia naisia, joista muutama kuningatar on erityisesti nostettava esiin.

Qatarin emiirin puoliso, Sheikha Mozah, on keskittynyt erityisesti koulutuskysymyksiin ja vahvan kansainvälisen näkyvyyden myötä hänestä on tullut moderni käyntikortti omalle maalleen. Ohessa artikkeli hänen elämäntyöstään:
Magazine - The National Newspaper.

Jordanian
kuningatar Rania (kuvassa, kuva hänen kotisivuiltaan) on toinen kansainvälinen vaikuttaja arabikuningattarien joukossa. Vuonna 1970 syntynyt kuningatar keskittyy hänkin koulutuskysymyksiin, lasten tilanteeseen ja humanitääriseen työhön. Hän on lisäksi mm. Worl Economic Forumin hallituksen jäsen ja ennenkaikkea aktiivinen ja innokas nettimaailman käyttäjä. Kuningatar Rania on mukana Twitterissä, You Tubessa ja Facebookissa ja hänen tyylikkäillä nettisivuillaan on blogi.

Kuningatar Raniaa aiemminkin Jordaniassa on ollut kansainvälisesti aktiivisia kuningattaria. Edesmenneen kuningas Husseinin vaimo,
kuningatar Noor, on edelleen aktiivinen kansainvälinen toimija.

Emiraattien kuninkaalliset naiset pysyvät enemmän taustalla, heistä ei kukaan ole varsinaisesti kansainvälinen vaikuttaja (heistä ei ole olemassa edes valokuvia, koska heitä ei saa valokuvata), joskin Sheikha Fatima on vahva vaikuttaja kansallisesti ja arabimaailman keskuudessa.


Jordanian kuningasperheestä on yksi nuoren sukupolven edustaja, Prinsessa Haya, osa Dubain hallitsevaa perhettä Dubain sheikki Mohammedin vaimona. Prinsessa Haya jatkaa jordanialaisten kuninkaallisten naisten perinnettä vahvana julkisena figuurina ja on täten ainoa kuninkaallinen nainen Emiraateissa, joka edustaa miehensä rinnalla ja jolla on omia työtehtäviä Emiraateissa ja ulkomailla.

Edellämainittuja kolmea naista yhdistää moni asia. Heistä kukaan ei ole syntyjään sen maan kansalainen, jossa nykyäään toimii kuningattarena. He kaikki ovat kultakimpaleita erilaisille kansainvälisille järjestöille, mukaanlukien YK-järjestöt, joissa kukin heistä aktiivisesti on mukana. He ovat kaikki kuvankauniita ja moderneja naisia. Ja heistä Mozah ja Haya ovat aviossa miehen kanssa, jolla on useampi vaimo.


Kokonaisuus muistuttaa arabimaailman naiskuvan moninaisuudesta. Epäilemättä näiden naisten esimerkki on mitä parhain esimerkki sekä arabimaailman naisille että miehille siitä, miten yhteiskunta tarvitsee molemman sukupuolen täysipainoisen panoksen. Jos kerran hallitsija edellä, miksei alamaiset perässä..

maanantai 14. joulukuuta 2009

Iranin lähihistoriaa luettavassa muodossa

Iranin lähihistoriaan voi tutustua oheisen kirjan kautta: Iran awakening / Shirin Ebadi. Kirjoittaja on ensimmäinen musliminainen, joka on voittanut Nobelin rauhanpalkinnon. Kirjassaan hän kuvaa omaa kehittymistään opiskelijatytöstä ihmisoikeusjuristiksi - elämänkerran ohessa saa hyvän katsauksen Iranin lähihistoriaan.

Shirin Ebadin ihmisoikeustyössä on kiinnostavaa se, miten hän ottaa islamin periaatteet omaksi argumentikseen, vaikka toinen osapuoli käyttääkin niitä päinvastaiseen tarkoitukseen.

Viime aikaiset uutiset ovat kertoneet Iranin hallituksen takavarikoineen hänen Nobel-palkintonsa, mutta palkinto palautettiin .

Cv: http://nobelprize.virtual.museum/nobel_prizes/peace/laureates/2003/ebadi-autobio.html

Woman who dares to fight for her fair share in Saudi - The National Newspaper


Ohessa mielenkiintoinen haastattelu saudinaisesta, joka taistelee naisten oikeuksien puolesta. Hän käyttää julkisuutta hyväkseen, koska omien sanojensa mukaan ei usko hiljaisemman vaikuttamisen keinojen olevan riittäviä.

“We tried to ask for our rights quietly, nicely. We wrote articles, we sent petitions. We haven’t heard anything from the authorities,” she told The National. “So I thought that if we can do it more in a bold way, then maybe they will hear us. And still we don’t get any response. But at least the rest of the world will hear us."

Kaikki hänen maannaisensa eivät allekirjoita Huwaiderin kampanjatyyliä, vaan pitävät sitä oman likapyykin pesemisenä vieraiden nähden ja häväistyksenä omalle maalle.

"Many Saudis dislike Ms al Huwaider “because they believe she is out to air Saudi Arabia’s dirty laundry in front of the world”, Eman al Nafjan, an educator, wrote at the Saudi woman blog. “When I asked a group of my mother’s generation about her, they called her subversive, disobedient, and disloyal to her religion, family and country. They also felt bad for Huwaider’s parents.”

Woman who dares to fight for her fair share in Saudi - The National Newspaper

tiistai 1. joulukuuta 2009

Paremmin koulutetuilla naisilla vaikeuksia saada töitä yrityksistä

Emiraattien työmarkkinoiden yksi ongelma on se, että liki kaikki kansalaiset haluavat töihin julkiselle sektorille, jossa on yksityissektoria parempi palkka, lyhyempi työaika ja paremmat oltavat kaikin puolin. Yksityissektorinkin yrityksillä on olemassa emiraattikiintiö, jolla pyritään nostamaan emiraattikansalaisten määrää yksityissektorilla. Heidän vähäisyydestään huolimatta näyttää naisten olevan vaikea saada työpaikkaa yrityksistä - työantaja pelkää naisen jättävän työpaikkansa heti perheen perustamisen jälkeen.

Naiset ovat miehiä korkeammin koulutettuja, mikä on tuttua. Tässä lehtijutussa nostetaan hyviin naimisiin pääseminen yhdeksi kouluttautumisen motivaatioksi, mielenkiintoista!

"Men with degrees are also not as likely to face the same level of competition among their peers. “It’s a new thing for women to be working outside the home,” Dr Ridge said. “It offers opportunities, independence, income.”
document.write('');

A higher education was also often seen as a way to attract a better husband, she said. As a result, some of the country’s most dedicated and promising workers are women. "


Private firms missing out on women - The National Newspaper

Uskomaton kehitystarina - karjapaimenesta Zimbabwessa tohtoriksi Amerikassa

Tererai Trentin elämäntarina on pysäyttävä ja koskettava. Matka köyhästä karjapaimesta Afrikassa miehen nyrkkien varjossa tohtorinaiseksi on pitkä mutta ei sittenkään mahdoton. Tarina kannattaa lukea etenkin niiden, joiden usko kehitysavun vaikuttavuuteen joskus horjuu.

Tämä tarina on melkein liian hyvä ollakseen totta. Tulevaisuus näyttää, palaako tohtorisnainen kotimaahansa vai jääkö hän uuteen asuinmaahansa. Mahdollisuus ja vapaus valita on hänen. Esimerkkinsä toivottavasti kannustaa meitä kehittyneissä maissa ja etenkin hänen omia maannaisiaan - tältä naiselta ei selvästikään puutu uskoa, sitkoa ja halua kehittymiseen.

http://www.nytimes.com/2009/11/15/opinion/15kristof.html?_r=1