Intian talouskasvu, lasten nälkä ja naisen asema

Päivän The National-lehdessä on havahduttava kertomus intialaisten lasten aliravitsemuksesta. Kovakaan talouskasvu ei ole nostanut kaikkia ihmisiä köydyydestä, vaikka Suomessakin usein käytetään Intiaa esimerkkinä siitä, miten globalisaatio on nostanut satoja miljoonia ihmisiä köyhyydestä. On ehkä nostanut, mutta pahnan pohjimmaiset ovat edelleen siellä pohjalla ja Intian kohdalla pohjalla oleminen tarkoittaa nälkäkuoleman partaalla olevia lapsia. Artikkelin mukaan Intian 1,1 mrd asukkaasta kaksikolmasosaa elää alle kahdella dollarilla päivässä.

Lehtiartikkelin mukaan kolmasosa maailman aliravituista lapsista on Intiassa ja UNICEF:n arvion mukaan 3000 intialaislasta kuolee päivittäin aliravitsemuksesta johtuen. Inhimillisen tragedian lisäksi ongelma on myös yhteiskunnallinen - yhteiskunnan talouskasvukaan ei voi olla kestävällä pohjalla, jos niin suuri osa (suuren) maan väestöstä elää totaalisessa köyhyydessä. Intia tuskin haluaa kyseenalaista kansainvälistä mainettakaan aliravituilla lapsilla.

Artikkeli tuo asiaan mielenkiintoisen sukupuolinäkökulmankin; köyhillä maalaisalueilla naisen asema on huomattavasti heikompi verrattuna afrikkalaisnaisiin, joilla on enemmän sananvaltaa omaan ja lastensa hyvinvointiin. Alimman kastin naiset ja tytöt ovat Intiassa pahnanpohjimmaisten pohjimmaisia.

Lisää lasten todellisuudesta Intiassa löytyy Unicefin Intian sivuilta.


Samaisessa The National-lehdessä oli viikkoa aiemmin Intian suurlähettilään haastattelu, jossa hän otti voimakkaasti kantaa Emiraateissa asuvien upporikkaiden intialaisten elämäntyyliin. Omalla esimerkillään suurlähettiläs pyrkii noudattamaan kohtuullisuutta juhlimisen, näyttävyyden jne suhteen. Emiraateissa asuu noin 1,5 miljoonaa intialaista, johon lukuun mahtuu upporikkaita ja rutiköyhiä - kotimaan tavoin. Etenkin Dubai vetää puoleensa intialaisia Bollywood-tähtiä ja liikemiehiä juhlien merkeissä ja niissä juhlissa eivät varmaan vaatimattomuus ja karuus kukoista. Suurlähettiläältä tämä oli mielenkiintoinen moraalinen puheenvuoro, vaikka hän toki varookin neuvomasta ketään toista, miten elämäänsä pitäisi viettää.