Kun tosi-tv:stä tulee liian todellista...

Viime viikkoina UK:n median pääotsikoissa –talouskriisin ohella- on ollut kohdunkaulansyövän vakavuus nuorilla naisilla. Kohdunkaulansyöpä on muuten maailmanlaajuisesti naisten toiseksi yleisin syöpätauti – vain rintasyöpä on sitä yleisempi. Brittien tietoisuuteen tauti iskeytyi kuitenkin tosi-tv-tähti Jade Goodyn muodossa.

Jade tuli tunnetuksi UK:n Big Brother-ohjelmasta, ja varsinkin tyhmistä kommenteistaan. Tyhmillä kommenteillaan hän on kuitenkin pysynyt julkisuudessa vuosien ajan, ja vuosi sitten hän sai koko kansan vihat hetkeksi päälleen solvaamalla paikallisessa julkkis-BB:ssa intialaista leffatähteä. Viime syksynä 27-vuotias Jade osallistui Intian BB:hen, jossa kisa sai heti alusta dramaattisen käänteen. Jadelle kerrottiin (tv:ssä tietenkin), että papa-näyte, jonka hän oli antanut ennen kisaan menoa, oli osoittautunut positiiviseksi kohdunkaulan syövän osalta. Vuodenvaihteessa tilanne osoittautui vielä traagisemmaksi, kun kahden lapsen äidille kerrottiin, että syöpä on levinnyt eikä siihen tepsi hoitokeinot. Tällä hetkellä Jadella on enää viikkoja elinaikaa.

Nyt englantilaisten sympatiat ovat Jaden puolella. Odotettavissa on, että ensi sunnuntain häät poikaystävän kanssa (joka oli muuten valitettavasti vankilassa pahoinpitelytuomiota kärsimässä, kun Jade sai tiedon syövästä) tulevat olemaan pahemman luokan mediasirkus. Kuulemma jopa Elton John olisi lainannut kartanoaan häitä varten ja Harrodsin omistaja Muhamad Al Fayed lahjoittikin Jadelle unelmien hääpuvun. Häät on myyty paikalliselle seiskalle ja todennäköisesti ne nähdään tv:ssäkin. Jade onkin suoraan sanonut, että hän aikoo tehdä mahdollisimman paljon rahaa, että hänen poikiensa tulevaisuus on turvattu.

Ja britit maksavat – en yhtään epäile, ettei yleisö katsoisi jopa ohjelmaa Jaden viimeisistä hetkistä. Tarinan surullisuudesta huolimatta en voi olla ihmettelemättä miten auliisti britit avustavat Jaden poikia – Jade ei siis kerää rahaa esimerkiksi kohdunkaulansyövän tutkimukselle. Ilmeisesti tarina on kuitenkin auttanut siinä, että yhä useammat nuoretkin naiset menevät papa-kokeeseen. Saa nähdä onko muistutus pysyvä vai unohtuuko taudin vakavuus Jaden mukana.

Islamilainen vaatetus ei mahdu yhteen muot(t)iin

Kuva: Abdul Rahman/ Gulf News

Istuin alkuviikosta samassa kahvipöydässä, missä meitä oli pari eurooppalaista kristittyä ja pari aasialaista ja yksi arabialainen islaminuskoinen nainen. Kaksi näistä islaminuskoisista naisista peittää päänsä (kumpikin täysin omalla tyylillään), kolmas kulkee kiharat valtoimenaan. Kuten niin usein naisten kesken, keskustelu siirtyi vaatteisiin.

Tällä kertaa vertailtiin sitä, millaisissa asusteissa kukin islaminuskoinen rukoilee. Islamiin kuuluu olennaisena osana rukoileminen viisi kertaa vuorokauden aikana; rukous on määrämuotoinen ja sen suorittamisesta on Koraanissa ohjeistus. Naiset rukoilevat yleensä kotonaan, kun taas miesten oletetaan piipahtavan moskeijassa aina kun vain mahdollista.

Mutta ne asusteet. Yhdellä naisista oli mukanaan uunituore rukousvaate; pinkkejä pikkukukkasia valkoisella pohjalla. Toisen rukousvaatteessa ja samaan settiin kuuluvassa rukousmatossa oli pinkkejä ruusuja mutta vain reunusteena. Kolmas totesi rukousvaatteensa olevan ehdottomasti vain vitivalkoinen.

Kuuntelin eurooppalaisen kollegani kanssa naisten keskustelua suurella hartaudella. Miten yksipuolinen kuva meillä Euroopassa helposti syntyykään islamilaisten naisten vaatetuksesta. Ensimmäinen mielikuvamme on yleensä ahdistettu agfanistanilaisnainen, joka sinineen täyskaapuun verhottuna koittaa selvitä hengissä Talibaanien puristuksessa. Tai täysmustaan verhoutunut saudinainen, jonka verhoutumisessa on usein kyse enemmän ympäristön paineesta kuin omasta tahdosta. Mielikuva on aika usein negatiivinen.

Islamilaisten naisten pukeutumisessa on valtavia eroja maittain ja kulttuureittain. Muotivirtaukset kulkevat näissäkin vaatteissa.

Pienen katsauksen siitä, millä monella tavalla päänsä voi peittää muodikkaasti ja värikkäästi saa täältä, täällä vaatetusblogi musliminaisille. Täälllä on näytteitä Persianlahden tyylistä viime syksyiseltä muotiviikolta. Kaikki maailman naiset eivät tosiaan pukeudu samalla tavalla – onneksi!

Tunsin suurta naisten keskinäistä yhteyttä noiden kolmen, rukousvaatetuksestaan puhuvan naisen kanssa.

Samanlainen tunne tuli kerran aiemmin, kun yksi arabinainen kertoi miten häntä ärsyttää, kun hänen miehensä johtaa heidän rukoustaan väärällä ”nuotilla”. Tämä nainen osaa miestään paremmin Koraanin oikeaoppisen lukemisen, mutta miehen kuuluu johtaa avioparin yhteiset rukoukset. Pienet, suuret asiat ne ärsyttävät parisuhteissa uskonnosta riippumatta.

Pitsiä vai lautaa ?

Olen feministi.

Ilman mitään muttia. En ymmärrä miksi sitä pitäisi kierrellä tai lisätä ehtoja. Kannatan tasa-arvoa sukupuolten välillä, se on minulle feminismiä.

Kannatan myös kiintiöitä. Tästä tasa-arvojutusta on puhuttu jo ikäisyyksiä ja jos tämä korjaantuisi ”luonnollisesti”, jotain olisi varmaan jo tapahtunut. Katsokaapa vaikka Keskustanuorten hallituksen sukupuolijakaumaa – siinäkö on Keskustankin tulevaisuus? Melko miehistä...

En tietenkään myöskään kannata sitä, että pojille "annetaan" huonommat mahdollisuudet menestyä koulussa. Mutta tytöt ovat olleet varmaan jo jonkin aikaa parempia äidinkielessä ja kielissä, mutta silti näyttäisi pojat pärjäävän loppuelämässä ihan ok. Ainakin palkkaus näyttäisi olevan kohdallaan. Edelleen naisten euro on 80 senttiä.

Tämä palkkauksen epäsuhta ei ole ongelma vain Suomessa. Euroopan komission raportin (v. 2007) mukaan naiset ansaitsevat yhä keskimäärin 15 prosenttia vähemmän kuin miehet, kun määrittelyssä käytetään kaikilla talouden aloilla naisille ja miehille maksettavaa keskituntipalkkaa ennen veroja. EU:n mukaan palkkaero kertoo työmarkkinoilla vallitsevasta syrjinnästä ja eriarvoisuudesta, jotka koskettavat pääosin naisia.

Palkkakuilun ratkaisu on kuitenkin laajempi ongelma kuin vain se, että samanarvoisesta työstä maksettaisiin sama palkka. Yksi tärkeimmistä syistä palkkaeroon löytyy tavasta, jolla naisten pätevyyttä arvioidaan suhteessa miesten pätevyyteen - samankaltaista pätevyyttä tai kokemusta edellyttävistä työtehtävistä maksetaan yleensä vähemmän naisvaltaisilla kuin miesvaltaisilla aloilla. Tämä on myös Suomen palkkakuilun ongelma, sillä meillä työmarkkinat ovat jakaantuneet naisten ja miesten töihin.

Hyvänä esimerkkinä naisten ja miesten töistä käy vaikka teknisten aineiden ja tekstiilityönopettajien palkkaus. Vuoden 2005 tietoja mukaan täysin miesvaltainen ala, teknisten aineiden opettaja tienaa lähes neljänneksi enemmän kuin täysin naisvaltaisella alalla työskentelevä tekstiilityönopettaja.

Teknisten aineiden opettaja 2961, naisia 0%
Tekstiilityönopettaja 2408, naisia 100%

Vikaa on jossain, jos tyttöjä opettavat naiset, tekstiilityönopettaja saavat neljänneksen vähemmän palkkaa kuin poikia opettavat miehet, teknisten aineiden opettaja.

Tasa-arvon mallimaaksi kutsussa Suomessa on kuitenkin muita epäkohtia, joihin pitää kiinnittää huomiota. Sukupuolten mukainen työnjako ei ole vain työmarkkinoilla vaan lienee nähtävissä luokkahuoneissa edelleenkin– teknisissä aineissa lautoja hiovat pojat ja tekstiilityössä pitsiä nypläävät tytöt.

Arabian Kertun terveiset

Olen Satu ja asunut syksystä 2007 alkaen Arabiemiirikuntien liiton pääkaupungissa, Abu Dhabissa. Ennen muuttoani Arabian niemimaalle toimin monenlaisissa Keskustan tehtävissä alkaen vuosista Keskustan Opiskelijaliiton pääsihteerinä päättyen ministerin erityisavustajana toimimiseen. Muutto tänne merkitsi minulle tällä erää astumista sivuun palkkatyöstä. Olenko siis edustusrouva, kotirouva, sapattivapaalainen, vapaa kansalainen – en halua lokeroida itseäni noista mihinkään. Olen minä.

Työurani ohella ja sitä ennen olin aktiivisesti mukana keskustalaisessa järjestötoiminnassa. Vesaiskerhon ohjaajana sain kerran lättytaikinat valkoisille housuilleni (meillä oli aika vauhdikkaita poikia kerhossa). Tämän jälkeenkin järjestötoiminnassa on riittänyt runsasti yllättäviä käänteitä, joskin aika useinhan järjestötoiminta osaa olla myös rutiininomaista, puuduttavaakin. Aika monet esityslistat ja pöytäkirjat on tullut kirjoitettua vuosien mittaan. Ja kahvejakin on tullut keitettyä usein!

Nykyinen asuinpaikkani antaa hyvin rajalliset mahdollisuudet olla mukana poliittisessa toiminnassa. Mutta kiitos nykyisten nettiyhteyksien, yhteydenpito Suomeen on helppoa näin netin välityksellä. Eikä entinen uutisfriikki ole mihinkään karvoistaan päässyt. Minnan tavoin olen huomannut kaipaavani täällä jopa Suomenmaa-lehteä, jota aina niin usein tuli moitittua.

Olen iloinen Kerttu-verkoston synnystä. Tällä omalla pienellä blogi- panoksellani haluan olla tukemassa Kerttu-verkoston keskusteluja ja toimintaa.

Terveisiä kertulta maailmalta!

Kerttumme maailmalla- blogiin kirjoitan myös minä – minua voi lokeroida vaikkapa seuraavin termein: keskustanuori, liberaali (myös synonyymia city-keskustalainen käytetään), edistyksellinen keskustanainen, feministi… Näistä voin tunnustaa kaikki :) Keskustalaisuudessa tärkeintä minulle on ihmisyys-aate, niin kliseistä kuin se voikin olla.

* * *

Keskustalaisuuteen en kasvanut kotona, vaikka lähes puolet iästäni olen puolueeseen kuulunutkin. Poliittisen herätyksen sain lukioikäisenä, kun kiinnostuin aluksi yhteiskunnan epäkohdista kansalaisjärjestötoiminnan kautta. Myöhemmin, muistaakseni abivuoden aikana tutustuin kaverini kanssa eri puolueiden ohjelmiin, päätyen keskustaan. Sitä kautta tulin mukaan keskustanuorten toimintaan, mutta aktiivisemman keskustauran aloitin Vaasan keskustaopiskelijoissa. Tämän jälkeen tutuksi ovat tulleet paitsi Keskusta rp myös sen eri sisarjärjestöt ja tasot. Joskus palkattuna työntekijänä, joskus harrastuksen muodossa.

* * *

Nyt viimeisen puolitoista vuotta olen asunut ulkomailla, tarkemmin ottaen Englannissa ja seurannut yhteiskunnallista keskustelua sivusta. Ei sillä, etten olisi edelleen uutisaddikti: luen edelleen (liian) monia uutissivuja päivittäin ja olen joskus jopa kaivannut Suomenmaata!

* * *

Women make policy, not coffee!

Kuva on Windsorista syksyltä 2008.