torstai 30. huhtikuuta 2009

Tasa-arvoa Britannian malliin


Päätin vapun kunniaksi kirjoittaa hieman UK-kuulumisia – huhtikuun lomailut ja mahtavat kevätsäät on tullut käytettyä muissa merkeissä kuin koneen äärellä. Britanniassakin juhlistetaan vapunaikaa, mutta yleinen vapaapäivä on vasta tulevana maanantaina. Ja sitä, samoin kuin helatorstaita, kutsutaan varsin tylsästi toukokuun yleisiksi vapaapäiviksi (May bank holiday) eli ei tietoakaan serpentiinistä, simasta tai tippaleivistä. Onneksi viikonlopuksi on kuitenkin luvassa olutfestarit (ja aurinkoa!) ;)

* * *

Paikallisessa lehdistössä on mennellä viikolla ollut suorastaan hurjasti (sukupuolten) tasa-arvoon liittyviä juttuja. Yleensä niitä on vain erilaisten oikeustapausten yhteydessä (työelämän syrjintä jne).

Ensimmäiseksi käsittelyssä on tasa-arvoministeri Harriet Harmanin ehdotus uudeksi tasa-arvolaiksi. Sen mukaan yritys saisi tilanteessa, jossa sillä on yhtä hyvä nais- ja mieshakija, valita naisen. Ilman pelkoa oikeusjutusta. Nykyisellään naisen palkkaaminen olisi epätasa-arvoista miestä kohtaan ja saattaisi poikia mehevän oikeusjutun. Harman myös vaatii isoja yrityksiä julkistamaan naisten ja miesten palkat, jotta mahdolliset palkkaerot tulisivat esille.

(“New equality bill will be 'unfair' to male workers” 27.4.2009)

Kauppakamari tyrmäsi idean ”tämä ei kannusta yrityksiä palkkaamaan lisää väkeä” ja konservatiivien varjoministeri ei kannata mitään tällaista lisätaakka yrityksille. Tyyppien nimet ovat muuten David & Ken. Libdemien Nick (Clegg) sentään sanoi kannatavansa lain sisältöä ja olevansa tyrmistynyt, että palkkauksen epätasa-arvoa vielä esiintyy.

Lisäksi ainakin Guardian-sanomalehti nosti myös esille konservatiivien David Cameronin asenteen naisia kohtaan. Noustessaan puheenjohtajaksi pari vuotta sitten hän oli kampanjoinut naisia näkyville paikoille-teemalla. Tulos nyt (tilanteessa, jossa vaaleja voi alkaa odotella jossain vaiheessa tulevaksi): ei yhtään naista näkyvillä paikoilla ja kansanedustajaehdokkaatkin ovat miesvoittoista porukkaa. En itsekään semi-aktiivisesti politiikkaa seuraavana muista yhtään aktiivista naispuolista Tory-poliitikkoa. Labourista pystyyn sentään nimeämään kaksi – puolueen varapuheenjohtaja Harriet Harman ja sisäministeri Jacqui Smith.

(“Cameron tries again to get more women selected” 21.8.2006)
(“
David Cameron's men-only club” 28.4.2009)

* * *

Jälkimmäinen on tosin tullut tutuksi erityisesti myrskyn silmässä. Täällä keskustellaan paljon kansanedustajien palkoista ja etuuksista. Jacqui Smith on ilmeisesti (lain rajoissa) ilmoittanut ykköskodikseen Lontoon asunnon, jonka hän jakaa siskonsa kanssa. Kakkoskoti on vaalipiirissä Redditchissa sijaitseva perheen asunto. Ja ilmeisesti ministerinä toimiva Smith on siis käyttänyt heille tarkoitettua ministeri-asuntolaakin jossain vaiheessa uraa.

Sitten Smithin aviomies, joka on myös hänen parlamenttiavustajansa, jäi kiinni pornofilmin tilaamisesta. Mikä muuten olisi tietysti yksityisasia, ellei sitä olisi laskutettu Smithin kulukorvauksena. Oops.

(“Home secretary Jacqui Smith embarrassed by new expenses row”,29.3.2009)

Totuuden vuoksi, näitä kömmähdyksiä näyttää tapahtuvan sekä oikealla, vasemmalla että varmasti keskelläkin, joten jonkinlainen selkeytys pelisäännöistä on paikallaan. Itse ihmettelen tuota perheen palkkausta, asuntojen kunnostukseen myönnettäviä kulukorvauksia sekä erityisesti sitä, että täällä on vielä elinikäisesti virkaansa nimitettäviä kansanedustajia. Mutta se on jo suuremman reformin paikka.

("How do you become a Member of the House of Lords?")

Kuva osoitteesta: http://www.flickr.com/photos/madjohn/53000928/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti