If I can come back, we can come back

Jaahas, ilmeisesti syksy on tullut. Pitää ihan ensin aloittaa perienglantilaiseen tapaan vähän sääasialla. Täällä on ollut aurinkoinen syyskuu surkean kesän jälkeen, joten hieman kesäterässä bloginkin suhteen. Yritetään parannella.

* * *

Iso-Britannian poliittinen syksy sen sijaan starttasi puolueväen kokoontumisilla. Liberaalidemokraatit viettivät omansa viime viikolla, josta mieleen jäi lähinnä kaksi uutista: puheenjohtaja Nick Clegg sanoi olevansa valmis pääministeriksi ja talousasioista vastaava Vince Cable haluaa yli miljoona puntaa maksavat talot suuremmalle verolle. En muuten edelleenkään muista lukeneeni kenestäkään korkean profiilin naispuolisesta libdemistä :(

Tällä viikolla gallup-vaikeuksissa oleva Labour (sd) kokoontui etelärannikolla Brightonissa. Maanantaina uutisoitiin pääministeri Gordon Brownin kieltäneen käyttävät lääkkeitä stressinhallintaan, tiistaina oli vuorossa Brownin oikean käden, Peter Mandelsonin puhe: ”If I can come back, we can come back” (Jos minä pystyn tekemään comebackin, mekin pystymme).(*) Mandelsonin tarina on muuten varsin värikäs –pari kertaa hallituksesta eronnut skandaalien takia, jonka jälkeen Tony Blair lähetti hänet EU:hun komissaariksi. Viimeisimpänä hän yllätti palaamalla Brownin hallitukseen merkittävälle paikalle – vaikka kaikki luulivat Brownin ja Mandelsonin olevan riidoissa.

(*) Melkein muuten voisin kuvitella yhden nykyisen Suomenkin ministerin käyttävän samaa argumenttia... ;))

Tämään tiistaina oli myös Gordon Brownin oma puhe. Hänet esitteli oma vaimo, Sarah Brown, joka kehui miestänsä sankarikseen. Vaimojen ”käyttö” kampanjoinnissa on kovinkin yleistä täällä; myös oppositiojohtaja David Cameronin Samantha- vaimon epäillään joskus jopa olevan aivot miehensä takana. Harmi sinänsä, sillä molemmat vaimot voisivat tehdä todennäköisesti omankin uran politiikassa. Vaikka eihän se myöhäistä vielä ole – Sarah Brown (45v) onkin jo kuulema käynyt puhumassa Bill Clintonin säätiön tilaisuudessa USA:ssa. Ja vielä loistavasti naisten yhteiskunnallisen osallistumisen tärkeydestä :

"Economic, social and cultural progress lies in every country empowering their female populations… Full participation by women in economic and political decision-making is essential . . . We have to be the generation that makes it happen." (Taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kehityksen salaisuus piilee jokaisessa maassa naisten valtaistamisessa... Naisten osallistuminen taloudelliseen ja poliittiseen päätöksentekoon on tärkeää... Meidän täytyy olla se sukupolvi, joka tekee sen mahdolliseksi)


Ps. Paikalliset poliittiset broilerit ottavat muuten tämän poliittisen taistelun ehkä hieman liian vakavasti - ”Never kissed Tory – never will” (en ole ikinä pussannut konservatiivia, enkä aiokaan) – viestillä varustetut t-paidat olivat Labour-konferenssin hitti, ainakin lehtikuvista päätellen.