Sukunimistä

Tämän linkin bongasin facebookista parin kanadalaisen kaverin päivityksistä. Tessa Blake pohtii Huffington Postissa sukunimiä ja niiden merkitystä...

"Of course, as any women's studies major would remind me, my name is not really my name. It's a patriarchal expression of my father's ownership of me. That is, until he can hand me off to some unwitting sod who will take charge." (tottakai, kuten jokainen naistutkimusta opiskeleva muistuttaisi, minun nimeni ei ole oikeasti minun nimi. Se on patriarkaalinen osoitus isäni omistusoikeudesta minuun. Kunnes hän löytää jonkun "ääliön" joka ottaa minut huollettavaksi) (toim. huom. tässä tavoitellaan sarkasmia, käännös ei välttämättä tee sille oikeutta)

"(I) realized that most of the children I know have their father's last name - including the families where the mother kept her name. The exception? When the parents are gay. Those kids have names that reflect the importance of both of their parents. Is it only when couples of are of the same gender that we can know what real gender equality looks like?" (Tajusin, että suurin osa lapsista, jotka tiedän, heillä on heidän isänsä sukunimi - mukaanlukien perheet, joissa äiti on pitänyt oman nimensä. Poikkeus? Homoperheet. Heidän lapsillaan on nimet, joissa heijastuu molempien lapsien tärkeys. Onko niin, että vain samaa sukupuolta olevat parit voivat ymmärtää todellisen sukupuolten tasa-arvon?)