Tasa-arvoa Britannian malliin

Päätin vapun kunniaksi kirjoittaa hieman UK-kuulumisia – huhtikuun lomailut ja mahtavat kevätsäät on tullut käytettyä muissa merkeissä kuin koneen äärellä. Britanniassakin juhlistetaan vapunaikaa, mutta yleinen vapaapäivä on vasta tulevana maanantaina. Ja sitä, samoin kuin helatorstaita, kutsutaan varsin tylsästi toukokuun yleisiksi vapaapäiviksi (May bank holiday) eli ei tietoakaan serpentiinistä, simasta tai tippaleivistä. Onneksi viikonlopuksi on kuitenkin luvassa olutfestarit (ja aurinkoa!) ;)

* * *

Paikallisessa lehdistössä on mennellä viikolla ollut suorastaan hurjasti (sukupuolten) tasa-arvoon liittyviä juttuja. Yleensä niitä on vain erilaisten oikeustapausten yhteydessä (työelämän syrjintä jne).

Ensimmäiseksi käsittelyssä on tasa-arvoministeri Harriet Harmanin ehdotus uudeksi tasa-arvolaiksi. Sen mukaan yritys saisi tilanteessa, jossa sillä on yhtä hyvä nais- ja mieshakija, valita naisen. Ilman pelkoa oikeusjutusta. Nykyisellään naisen palkkaaminen olisi epätasa-arvoista miestä kohtaan ja saattaisi poikia mehevän oikeusjutun. Harman myös vaatii isoja yrityksiä julkistamaan naisten ja miesten palkat, jotta mahdolliset palkkaerot tulisivat esille.

(“New equality bill will be 'unfair' to male workers” 27.4.2009)

Kauppakamari tyrmäsi idean ”tämä ei kannusta yrityksiä palkkaamaan lisää väkeä” ja konservatiivien varjoministeri ei kannata mitään tällaista lisätaakka yrityksille. Tyyppien nimet ovat muuten David & Ken. Libdemien Nick (Clegg) sentään sanoi kannatavansa lain sisältöä ja olevansa tyrmistynyt, että palkkauksen epätasa-arvoa vielä esiintyy.

(“A vindication that Mary Wollstonecraft was right. Harman's equality bill addresses the problem of gender roles, which, 250 years after the feminist pioneer, is still to be resolved” 28.4.2009)
(“Plans aim to reveal gender pay gap” 27.4.2009)

Lisäksi ainakin Guardian-sanomalehti nosti myös esille konservatiivien David Cameronin asenteen naisia kohtaan. Noustessaan puheenjohtajaksi pari vuotta sitten hän oli kampanjoinut naisia näkyville paikoille-teemalla. Tulos nyt (tilanteessa, jossa vaaleja voi alkaa odotella jossain vaiheessa tulevaksi): ei yhtään naista näkyvillä paikoilla ja kansanedustajaehdokkaatkin ovat miesvoittoista porukkaa. En itsekään semi-aktiivisesti politiikkaa seuraavana muista yhtään aktiivista naispuolista Tory-poliitikkoa. Labourista pystyyn sentään nimeämään kaksi – puolueen varapuheenjohtaja Harriet Harman ja sisäministeri Jacqui Smith.

(“Cameron tries again to get more women selected” 21.8.2006)
(“David Cameron's men-only club” 28.4.2009)

* * *

Jälkimmäinen on tosin tullut tutuksi erityisesti myrskyn silmässä. Täällä keskustellaan paljon kansanedustajien palkoista ja etuuksista. Jacqui Smith on ilmeisesti (lain rajoissa) ilmoittanut ykköskodikseen Lontoon asunnon, jonka hän jakaa siskonsa kanssa. Kakkoskoti on vaalipiirissä Redditchissa sijaitseva perheen asunto. Ja ilmeisesti ministerinä toimiva Smith on siis käyttänyt heille tarkoitettua ministeri-asuntolaakin jossain vaiheessa uraa.

Sitten Smithin aviomies, joka on myös hänen parlamenttiavustajansa, jäi kiinni pornofilmin tilaamisesta. Mikä muuten olisi tietysti yksityisasia, ellei sitä olisi laskutettu Smithin kulukorvauksena. Oops.

(“Home secretary Jacqui Smith embarrassed by new expenses row”,29.3.2009)

Totuuden vuoksi, näitä kömmähdyksiä näyttää tapahtuvan sekä oikealla, vasemmalla että varmasti keskelläkin, joten jonkinlainen selkeytys pelisäännöistä on paikallaan. Itse ihmettelen tuota perheen palkkausta, asuntojen kunnostukseen myönnettäviä kulukorvauksia sekä erityisesti sitä, että täällä on vielä elinikäisesti virkaansa nimitettäviä kansanedustajia. Mutta se on jo suuremman reformin paikka.

("How do you become a Member of the House of Lords?")

Kuva osoitteesta: http://www.flickr.com/photos/madjohn/53000928/

Hyvä että vettä sataa ja että ollaan tunti pimeässä

Suomessa sitä on liiankin paljon ja täällä Arabiassa se on puolestaan harvinaista herkkua. Nimittäin vesisade.

Arabian niemimaalla vettä sataa harvoin (lähinnä joulu-maaliskuun välillä), vuotuinen sademäärän vaihtelu on huikea ja kuitenkin vesi on elämälle yhtä tarpeellinen täällä kuin muuallakin. Vähäsateisuus on luonut islamilaiseen perinteeseen sateen puolesta rukoilemisen. Joka vuosi joulukuun alussa maa rukoilee presidenttinsä johdolla vesisadetta maata virkistämään.

Nyt tuntuvat rukoukset menneen perille hyvin. Vesisadetta on piisannut tänä talvena paljon, mitä paikalliset ihmiset arvostavat kovasti. Lomailijalle sen sijaan on varmasti ollut ikävä yllätys saada rusketuksen sijaan raekuuroja niskaansa – Dubaissa on niitäkin satanut.

Koko alueella veden kulutus on maailman huipputasoa asukasta kohti laskettuna. Sateet ovat täyttäneet kuivahtaneita pohjavesivarantoja ja antaneet luonnolle kostean piristysruiskeen. Ylätasolla täällä puhutaan jo uhkaavasta vesikriisistä, mutta tekojen tasolle puhe ei vielä ole konkretisoitunut. Automaattiset sadettajat ovat kastelleet nurmikoita, myös sadepäivinä. Onneksi luonto sentään hoitaa osuutensa.

Onko Emiraateilla oikeus omaan elintarviketuotantoon? Maassa missä mikään ei kasva ilman keinokastelua, on pienikin maa- ja metsätalous merkittävä vedenkäyttäjä. Silti, eikö tälläkin maalla ole oikeus edes jonkinlaiseen elintarvikeomavaraisuuteen? Veden puhdistaminen merivedestä käyttövedeksi on energiaa sitovaa puuhaa.

Veden ohella Emiraateissa kulutetaan muutenkin valtava määrä sähköä – maailman eniten per asukas. Täällä osallistuttiin innokkaasti maaliskuun lopulla pidettyyn kansainväliseen Earth Hour-kampanjaan. Kampanjassa missä yksittäiset ihmiset ja instituutiot sammuttavat valonsa tunniksi on motivoivaa osallistumisen helppous ja konkreettisuus. Pienellä vaivalla tuntee tehneensä suuria. Osallistumisen tunnetta ei pitäisi ekologisemman elämäntavan leviämisessä aliarvioida.

Yksittäisen kampanjan merkitystä ei pidä yliarvioidakaan varsinaisilta vaikutuksiltaan. Esimerkiksi Dubaissa käytiin Earth Hour-iltana Dubai World Cup- hevoskisoja. Aika paljon lisäenergiaa olisi säästynyt, jos megaluokan seurapiiri- ja hevostapahtuma olisi pidetty päiväsaikaan auringonvalossa. Olisivat varmaan daamien hatutkin päässeet päivänvalossa oikeuksiinsa.

Mielenkiinnosta kampanjaa kohtaan vilkaisin, mitä Suomen Ympäristöministeriö kertoo asiasta. YM kertoi tiedotteessaan osallistuvansa kampanjaan sammuttamalla kiinteistöistään valoja. Lauantai-iltana! Samaa lienevät tehneet ne 465 muuta tahoa , jotka olivat rekisteröityneet kampanjaan.

Itseäni jäi kyllä vaivaamaan kysymys, että kuinkakohan moni talo on valaistuna turhaan 24h. Näitä rakennuksia löytyy takuuvarmasti sekä täältä että sieltä.

Vääriä valintoja ?

/HYVÄÄ KERTUNPÄIVÄÄ/

Brittilehtiä lukiessa törmää väistämättä aihealueeseen ”surulliset perhetarinat”. Laajaa kansainvälistäkin huomiota sai viime syksynä tapaus ”Baby P”. Baby P kuoli pitkään jatkuneen pahoinpitelyn seurauksena – siitä huolimatta, että perhe oli yhteiskunnan tarkkailun alaisena mm. lääkäreiden ja sosiaalivirkailijoiden tehdessä lukemattomia käyntejä. Haringeyn alueen sosiaalitoimistolle tämä oli tällä vuosikymmenellä jo toinen julkisuutta saanut laiminlyöntitapaus.

Vasta kansakuntaa kohautti 13-vuotias poika, joka tuli isäksi 15-vuotiaan tyttöystävänsä saatuaan lapsen. Ilmiö tunnetaan täällä varsin hyvin nimellä ”Children having children” (lapset tekevät lapsia) - täällä on yksi Euroopan korkeimmista teiniraskausluvuista.

Syitä ja seurauksia miettivät monet, mutta kurjia asuinalueita erilaisilla mittareilla laskettuna ovat erityisesti pari vuosikymmentä sitten kovia kokeneet teollisuuspaikkakunnat. Syrjäytyneitä näkyy katukuvassa toki lähes joka paikassa (Lontoon posh-asuinalueita ehkä lukuun ottamatta – Helsingin malliin niihin ei juuri rakenneta asunnottomille asuntoloita), ja muut tarinat raportoi ahne keltainen lehdistö.

Millaiset mahdollisuudet on osallistua yhteiskunnan rakentamiseen tuottavalla tavalla on perheelle, jossa työttömyys on toisessa polvessa, lapset eivät edes käy peruskoulua loppuun ja valitsevat mieluummin elämän sosiaalitukien varassa kasvattaen lapsiaan. Tällä kommentilla ei ole mitään tekemistä sellaisen kotiäitikeskustelun kanssa, jota Suomessa on käyty – vaan sen kanssa, että koulutus antaa lähtökohdat elämään ja hyvä olisi jokaisen osata ainakin lukea, kirjoittaa ja ehkä hieman laskeakin!

Entinen Labour-puolueen ministeri Tom Harris otti asiaan kärkkäästikin kantaa ja totesi mm. ”It's time to stop worrying about how people's feelings might be hurt if we question the choices they've made. Because very often, those choices are wrong. And it's about time we said so.” (”On aika lopettaa huolehtimasta siitä miltä ihmisistä tuntuu, jos kyseenalaistamme heidän tekemät valintansa. Koska erittäin usein, nämä valinnat ovat vääriä. Ja nyt on aika sanoa näin.”)

Moraalista, oikeasta ja väärästä on totuttu kuulemaankin enemmän poliittisen kartan oikealta laidalta (toki myös täällä - entisen konservatiivijohtaja Ian Smithin sanoin: nyt kasvamassa oleva sukupolvi ei tiedä mikä on oikein tai väärin) – silti täällä ollessani olen pohtinut usein löytäneeni sisäisen konservatiivini. Eikä sisäiselle konservatiudelle näytä tulevan ihan pikaista loppua - credit crunch kun ei tee tämän(kään) asian parantamisesta helppoa, kun veronmaksajien puntia laitetaan pankkien hengissäpitoon.

ps. tässä on tullut hieman negatiivisesti kirjoitettua Englannista, mutta kyllä täällä positiivisiakin puolia on. Kuten vaikka oheisesta kuvasta näkyy – kevät on jo tullut :) (Kuva on viime viikonlopulta; tosin muuten Walesista, eikä Englannista, tarkkaan ottaen…)

Maahanmuuttoa mutta millaista?

Päivitetty lopusta löytyvällä linkillä emiraatilehteen 2.4.2009

Näkymää Dubaista perjantaipäivänä, jolloin kadut täyttyvät intialaisista ja pakistanilaisista työperäisistä maahanmuuttajista


Suomessa on käyty taas vaihteeksi puuskanomainen maahanmuuttokeskustelu. Keskustelulle maahanmuutosta on tyypillistä samanlainen kirveen heiluttelu kuin Natosta keskusteltaessa; kummassakin ollaan valmiita nopeasti heilauttamaan toinen osapuoli tiettyyn leiriin.

Leireihin linnoittautuva keskustelukulttuuri ei ole omiaan viemään asioita eteenpäin. Tähän on viimeksi kiinnittänyt huomiota Oras Tynkkynen, joka Suomen Kuvalehden (3.3.2009) mukaan arvioi Vihreidenkin keskustelukulttuuria maahanmuuttokysymyksistä liiallisen poliittisen korrektiuden leimaamaksi. Tynkkynen mielestä Vihreissä toistellaan liikaa järjestöjen näkemyksiä eikä uskalleta tai haluta puhua vaikeista maahanmuuttoon liittyvistä asioista, kuten esimerkiksi maahanmuuttajien velvotteista.

Keskustassa maahanmuuttopoliittinen keskustelu on ollut vähäistä vuosien mittaan. Pieniä pyrähdyksiä ja yksittäisiä puheenvuoroja on toki kuultu. Maahanmuuttajataustaisten uussuomalaisten mukanaolo Keskustan järjestötoiminnassa on jo arkipäivää, ainakin pääkaupunkiseudulla. Tämä on todella hieno asia.

Työperäisen maahanmuuton kannattaminen on Keskustassakin poliittisesti korrektia. Mutta mitä sillä oikeasti tarkoitetaan? Ja kun vahvasti kannatetaan työperäistä maahanmuuttoa, niin halutaanko jotain toisenlaista maahanmuuttoa samalla sitten vastustaa?

Olen asunut reilut 1,5 vuotta maassa, jossa työperäinen maahanmuutto on arkipäivää. Tältä kantilta asuinmaani ja kotimaani ovat kuin toiselta planeetalta. Arabiemiraattien asukkaista noin 85% on ulkomaalaisia ja heistä melkein kaikki ovat tänne töiden takia muuttaneita, kuka vuodeksi, kuka pariksi kymmeneksi vuodeksi. Juuri kukaan heistä ei jää tänne eläkkeelle eikä työttömäksi – oleskelulupa on työhön sidottu.

Emiraattien yhteiskunnan tarkkailu maahanmuttonäkökulmasta on mielenkiintoista ja herättää ajatuksia myös Suomeen liittyen – niin eri planeetoilta todellisuudet kuin ovatkin. Kun Suomessa kannatetaan työperäistä maahanmuuttoa, mitä silloin kannatetaan? Sitäkö, että Suomeen otetaan tarpeen mukaan keikoille työvoimaa muista maista ajatuksella, että he poistuvat maasta kun heidän työvoimalleen ei ole enää tarvetta. Vai rekrytoimmeko maahamme maahanmuuttajia pysyvästi siten, että tarkoituksena on asuttaa ulkomaalaiset maahamme pysyvästi? Tällöin heistä tulee määrätyn prosessin kautta täysvaltaisia Suomen kansalaisia.

Pitääkö työperäisen maahanmuuttajan kotoutua Suomeen ja opiskella suomen tai ruotsin kieli? Jos on töissä kansainvälisessä yrityksessä, jossa työkielenä on esimerkiksi englanti, miksi pitäisi opiskella suomea tai ruotsia? Jos työvoimaa rekrytoidaan ulkomailta palvelusektorille, missä töissä voi olla ilman suomen tai ruotsin kielen taitoa? Pieniä askeleita tällä saralla on Suomessa otettu filippiiniläisten sairaanhoitajien myötä. Emiraateissa maksetaan muuten sairaanhoitajille palkkaa kansallisuuden mukaan – siis eri palkka samasta työstä.

Arabiemiraattien virallinen kieli on arabia, mutta sitä kuulee huomattavasti vähemmän arjessa kuin englantia tai urdua. Kun emiraattikansalainen menee ostamaan lähikaupasta maitopullon, ei hän selviä siitä todennäköisesti omalla äidinkielellään vaan joutuu turvautumaan englantiin.

Suvaitsemattomuuden leimakirves heilahtaa helposti maahanmuuttokeskustelussa. Toisaalta, suvaitsevaisuuden lippua kannatellaan mieluusti, onhan se yksi sivistyneisyyden mittari. On helppoa olla suvaitsevainen työperäistä maahanmuuttoa kohtaan, mutta suvaitsevaisuus on huomattavasti laajempi käsite. Suvaitsevaisuutemme mittaantuu asenteissamme läheisempään erilaisuuteen – ihan kantasuomalaisiin ”juoppoihin, hulluihin ja muihin poikkeaviin”.

Ja tuleeko päivä, jolloin suhtautuisimme itänaapureihimme ihan luonnollisesti?

Tässä kaikessa on oppimista ja tekemistä itse kullakin.

******

päivitys 2.4.2009

Siirtotyöläiset, työperäiset maahanmuuttajat ovat myös äitejä ja tyttäriä, vaimoja ja aviomiehiä, jotka joutuvat jättämään rakkaansa kotimaahansa. Ohessa linkki asiaa valottavaan artikkeliin. Otsikko kertoo paljon uhrauksen määrästä; Loving them means leaving them. Vastaavanlaiset elämäntarinat ovat tulleet hyvin tutuiksi täällä Arabiassa.

Kun tosi-tv:stä tulee liian todellista...

Viime viikkoina UK:n median pääotsikoissa –talouskriisin ohella- on ollut kohdunkaulansyövän vakavuus nuorilla naisilla. Kohdunkaulansyöpä on muuten maailmanlaajuisesti naisten toiseksi yleisin syöpätauti – vain rintasyöpä on sitä yleisempi. Brittien tietoisuuteen tauti iskeytyi kuitenkin tosi-tv-tähti Jade Goodyn muodossa.

Jade tuli tunnetuksi UK:n Big Brother-ohjelmasta, ja varsinkin tyhmistä kommenteistaan. Tyhmillä kommenteillaan hän on kuitenkin pysynyt julkisuudessa vuosien ajan, ja vuosi sitten hän sai koko kansan vihat hetkeksi päälleen solvaamalla paikallisessa julkkis-BB:ssa intialaista leffatähteä. Viime syksynä 27-vuotias Jade osallistui Intian BB:hen, jossa kisa sai heti alusta dramaattisen käänteen. Jadelle kerrottiin (tv:ssä tietenkin), että papa-näyte, jonka hän oli antanut ennen kisaan menoa, oli osoittautunut positiiviseksi kohdunkaulan syövän osalta. Vuodenvaihteessa tilanne osoittautui vielä traagisemmaksi, kun kahden lapsen äidille kerrottiin, että syöpä on levinnyt eikä siihen tepsi hoitokeinot. Tällä hetkellä Jadella on enää viikkoja elinaikaa.

Nyt englantilaisten sympatiat ovat Jaden puolella. Odotettavissa on, että ensi sunnuntain häät poikaystävän kanssa (joka oli muuten valitettavasti vankilassa pahoinpitelytuomiota kärsimässä, kun Jade sai tiedon syövästä) tulevat olemaan pahemman luokan mediasirkus. Kuulemma jopa Elton John olisi lainannut kartanoaan häitä varten ja Harrodsin omistaja Muhamad Al Fayed lahjoittikin Jadelle unelmien hääpuvun. Häät on myyty paikalliselle seiskalle ja todennäköisesti ne nähdään tv:ssäkin. Jade onkin suoraan sanonut, että hän aikoo tehdä mahdollisimman paljon rahaa, että hänen poikiensa tulevaisuus on turvattu.

Ja britit maksavat – en yhtään epäile, ettei yleisö katsoisi jopa ohjelmaa Jaden viimeisistä hetkistä. Tarinan surullisuudesta huolimatta en voi olla ihmettelemättä miten auliisti britit avustavat Jaden poikia – Jade ei siis kerää rahaa esimerkiksi kohdunkaulansyövän tutkimukselle. Ilmeisesti tarina on kuitenkin auttanut siinä, että yhä useammat nuoretkin naiset menevät papa-kokeeseen. Saa nähdä onko muistutus pysyvä vai unohtuuko taudin vakavuus Jaden mukana.

Islamilainen vaatetus ei mahdu yhteen muot(t)iin

Kuva: Abdul Rahman/ Gulf News

Istuin alkuviikosta samassa kahvipöydässä, missä meitä oli pari eurooppalaista kristittyä ja pari aasialaista ja yksi arabialainen islaminuskoinen nainen. Kaksi näistä islaminuskoisista naisista peittää päänsä (kumpikin täysin omalla tyylillään), kolmas kulkee kiharat valtoimenaan. Kuten niin usein naisten kesken, keskustelu siirtyi vaatteisiin.

Tällä kertaa vertailtiin sitä, millaisissa asusteissa kukin islaminuskoinen rukoilee. Islamiin kuuluu olennaisena osana rukoileminen viisi kertaa vuorokauden aikana; rukous on määrämuotoinen ja sen suorittamisesta on Koraanissa ohjeistus. Naiset rukoilevat yleensä kotonaan, kun taas miesten oletetaan piipahtavan moskeijassa aina kun vain mahdollista.

Mutta ne asusteet. Yhdellä naisista oli mukanaan uunituore rukousvaate; pinkkejä pikkukukkasia valkoisella pohjalla. Toisen rukousvaatteessa ja samaan settiin kuuluvassa rukousmatossa oli pinkkejä ruusuja mutta vain reunusteena. Kolmas totesi rukousvaatteensa olevan ehdottomasti vain vitivalkoinen.

Kuuntelin eurooppalaisen kollegani kanssa naisten keskustelua suurella hartaudella. Miten yksipuolinen kuva meillä Euroopassa helposti syntyykään islamilaisten naisten vaatetuksesta. Ensimmäinen mielikuvamme on yleensä ahdistettu agfanistanilaisnainen, joka sinineen täyskaapuun verhottuna koittaa selvitä hengissä Talibaanien puristuksessa. Tai täysmustaan verhoutunut saudinainen, jonka verhoutumisessa on usein kyse enemmän ympäristön paineesta kuin omasta tahdosta. Mielikuva on aika usein negatiivinen.

Islamilaisten naisten pukeutumisessa on valtavia eroja maittain ja kulttuureittain. Muotivirtaukset kulkevat näissäkin vaatteissa.

Pienen katsauksen siitä, millä monella tavalla päänsä voi peittää muodikkaasti ja värikkäästi saa täältä, täällä vaatetusblogi musliminaisille. Täälllä on näytteitä Persianlahden tyylistä viime syksyiseltä muotiviikolta. Kaikki maailman naiset eivät tosiaan pukeudu samalla tavalla – onneksi!

Tunsin suurta naisten keskinäistä yhteyttä noiden kolmen, rukousvaatetuksestaan puhuvan naisen kanssa.

Samanlainen tunne tuli kerran aiemmin, kun yksi arabinainen kertoi miten häntä ärsyttää, kun hänen miehensä johtaa heidän rukoustaan väärällä ”nuotilla”. Tämä nainen osaa miestään paremmin Koraanin oikeaoppisen lukemisen, mutta miehen kuuluu johtaa avioparin yhteiset rukoukset. Pienet, suuret asiat ne ärsyttävät parisuhteissa uskonnosta riippumatta.

Pitsiä vai lautaa ?

Olen feministi.

Ilman mitään muttia. En ymmärrä miksi sitä pitäisi kierrellä tai lisätä ehtoja. Kannatan tasa-arvoa sukupuolten välillä, se on minulle feminismiä.

Kannatan myös kiintiöitä. Tästä tasa-arvojutusta on puhuttu jo ikäisyyksiä ja jos tämä korjaantuisi ”luonnollisesti”, jotain olisi varmaan jo tapahtunut. Katsokaapa vaikka Keskustanuorten hallituksen sukupuolijakaumaa – siinäkö on Keskustankin tulevaisuus? Melko miehistä...

En tietenkään myöskään kannata sitä, että pojille "annetaan" huonommat mahdollisuudet menestyä koulussa. Mutta tytöt ovat olleet varmaan jo jonkin aikaa parempia äidinkielessä ja kielissä, mutta silti näyttäisi pojat pärjäävän loppuelämässä ihan ok. Ainakin palkkaus näyttäisi olevan kohdallaan. Edelleen naisten euro on 80 senttiä.

Tämä palkkauksen epäsuhta ei ole ongelma vain Suomessa. Euroopan komission raportin (v. 2007) mukaan naiset ansaitsevat yhä keskimäärin 15 prosenttia vähemmän kuin miehet, kun määrittelyssä käytetään kaikilla talouden aloilla naisille ja miehille maksettavaa keskituntipalkkaa ennen veroja. EU:n mukaan palkkaero kertoo työmarkkinoilla vallitsevasta syrjinnästä ja eriarvoisuudesta, jotka koskettavat pääosin naisia.

Palkkakuilun ratkaisu on kuitenkin laajempi ongelma kuin vain se, että samanarvoisesta työstä maksettaisiin sama palkka. Yksi tärkeimmistä syistä palkkaeroon löytyy tavasta, jolla naisten pätevyyttä arvioidaan suhteessa miesten pätevyyteen - samankaltaista pätevyyttä tai kokemusta edellyttävistä työtehtävistä maksetaan yleensä vähemmän naisvaltaisilla kuin miesvaltaisilla aloilla. Tämä on myös Suomen palkkakuilun ongelma, sillä meillä työmarkkinat ovat jakaantuneet naisten ja miesten töihin.

Hyvänä esimerkkinä naisten ja miesten töistä käy vaikka teknisten aineiden ja tekstiilityönopettajien palkkaus. Vuoden 2005 tietoja mukaan täysin miesvaltainen ala, teknisten aineiden opettaja tienaa lähes neljänneksi enemmän kuin täysin naisvaltaisella alalla työskentelevä tekstiilityönopettaja.

Teknisten aineiden opettaja 2961, naisia 0%
Tekstiilityönopettaja 2408, naisia 100%

Vikaa on jossain, jos tyttöjä opettavat naiset, tekstiilityönopettaja saavat neljänneksen vähemmän palkkaa kuin poikia opettavat miehet, teknisten aineiden opettaja.

Tasa-arvon mallimaaksi kutsussa Suomessa on kuitenkin muita epäkohtia, joihin pitää kiinnittää huomiota. Sukupuolten mukainen työnjako ei ole vain työmarkkinoilla vaan lienee nähtävissä luokkahuoneissa edelleenkin– teknisissä aineissa lautoja hiovat pojat ja tekstiilityössä pitsiä nypläävät tytöt.